Mutta onko se, että ihmiset selviävät pyörremyrskyistä - syy mennä ja hakeutua sellaiseen?

Mulla ja ystävälläni Janilla on erikoinen ajantiettotapa, me tehdään yhdessä improsarjakuvia. Eli piirretään vuorotellen yksi sarjakuvaruutu, ja lopuksi kirjoitetaan toisen ruutujen puhekupliin tekstit. Mulla on näitä aika paljon jemmassa, ja halusin nyt julkaista ainakin tämän yhden uusimmista. Ja pyydän jo etukäteen vähän anteeksi improkakkakännihuumoria, mutta sitä ei nyt voinut välttää.
(Siltä varalta, ettei puhekuplista saa selvää, tekstit löytyy siististi naputeltuna myös tosta alempaa.)
1. "Sinä kusipäähomo joka vihaat mehiläisiä" // "you pisshead fag who hates bees"
2. "..Ilman mehiläisiä ei olisi sinuakaan kakkapylly!"//"without bees, you wouldn't exist ether, you poop butt!"
3. En ole varma johtuuko tästä informaatiosta  vai laskuhumalasta, mutta tunnen pohjatonta surua.
// i'm not sure if it's because of this information or sobering out, but I feel myself endlessly miserable.
4. Ehkä opintolainan tuhlaaminen auttaa tähän mahdottomaan tilaan. // Maybe spending the student lawn will help in this absurd situation.
5. Sinne vain kaikki saatana! Syön loppukuun makaroonia ja tonnikalaa, joten parempi hoitaa homma kotiin, kaverit. // And here we go, for fuckin sake! I'm going to eat macaroon and tuna for the rest of a month, so you better do your magic, guys.
6. OI tätä autuuden tunnetta! Ehkä olemassaololleni onkin merkitys. // Ohh this feeling of bliss! Maybe my existence after all matters.

Loma jatkuu, mutta jatkukoon. Unirytmi ja ajantaju ovat viimeistään nyt poissa tolaltaan.  Lisää kivoja suunnitelmia ja aavistuksen verran perhosia masussa ja himppunen pahaenteisiä aavistuksia, mutta se siitä!

tässä on roiskailu elokuulta, kun kirjoitukset stressasivat ja olin vihainen nuori nainen, ainakin välillä!

Eläköön amatöörit ja kolme tyhjää kuukautta täynnä uhkia ja mahdollisuuksia!

Juu, olen tässä vähän ajatellut tätä blogia ja sitä mitä haluan siellä julkaista. Tästä on nyt pikkuhiljaa muodostunut ennen kaikkea sarjakuva/piirustusblogi ja olen hyvin tyytyväinen siihen suuntautumiseen. Toki saatan välillä myös julkaista muutakin matskua jos sille päälle satun. Mitä olette tästä mieltä häh, häh! :--)

ps. tein uuden blogin, jossa julkaistaan ehkä vielä aktiivisemmin näitä sarjakuvia.:
http://arkiharha.sarjakuvablogit.com/ feel free to visit.

Ei tässä hirveästi kummempia tällä kertaa. Paitsi että! Olen nähnyt ihan hiton outoja kreisibailausunia viimeiset kaksi viikkoa putkeen. Viime yönä näin tosin unta yo-kirjoituksista. En ollut varma, olinko menossa uusimaan ranskan koetta, vai tekemään äidinkielen koetta. Selvisi, että äikän yo-kirjoituksista on tullut kolmiosaiset ja mulla oli viimeinen osuus suorittamatta. Koe oli tosi sekava, tein välillä ranskan tehtäviä, selailin aineistoesseemateriaalia ja torkahtelin. Sitten keksin, että onhan se nyt innovatiivisempaa tehdä kirjoitetun esseen sijasta sarjakuvakerronnallinen tarina. Ja päätin piirtää sen tyynyliinoihin ja muoviämpäreihin. Opettaja ilahtui keksinnöstäni niin, että pyysi lupaa saada ripustaa työni seinälle kaikkien ihasteltavaksi. Sitten päätin testata, olisiko tyynyliina ja ämpärit opettajan naaman mallisia. NO OLIHAN NE! sitten heräsin ja mietin, että pitää lopettaa uneksimasta niin outoja. Melkein pelottaa.huhhuh

Vapaa ja yksin ja puhe siitä mitä pitäisi ja mitä ei pitäisi tehdä

Kun on ollut liian monta päivää yksin, ei enää osaa olla ihmisten ympärillä. Pitää nähdä muutakin kuin ne neljä tuttua seinää ja ajatukset joita ei pääse pakoon. Tänään join päiväkaljat vanhan ystävän kanssa ruotsin yo-kirjoituksista selviämisen kunniaksi. Se oli kivaa. Tänä iltana pitäisi myös pitkästä aikaa lähteä tanssimaan ja nauttimaan taas elämästä sosiaalisena eläimenä. Pelkään kuollakseni. Pitäisi myös lopettaa kahvinjuonti, että sydän pysyy kompissa. Hengitä.

 Jätän tämän vain tähän. Ps. Pitäisi myös päivittää blogia enemmän.

YP- Horror Pictures proudly presents: "Selvä ilta baarissa"

Tämä on eeppinen kertomus siitä, miten päätin olla pari viikkoa juomatta ja menin ensimmäistä kertaa elämässäni baariin kuskina.


Menin seuraavan kerran selvinpäin baariin viime viikolla, ja se oli oikeastaan aika kivaa. Varsinkin eilen muistelin sitä iltaa lämmöllä ollessani maailman hirveimmissä krapulaoloissa.
En mie oikeasti ole juoppo. (Ja osaan mie oikeasti piirtää kun mie jaksan keskittyä.)

Yöjuttuja

Öitä ulkona. Teollisuusalueella, laulaen alikulkutunneleissa, sateessa, parvekkeilla ja terassilla uutta ihanaa ukuleleani soittaen.Kotiin ennen kukonlaulua kun kaste on maassa, ja katulamput hohtavat pimeyttä. Kuiskauksia pimeässä, välillä pelkäsinkin. Kuitenkin päivä nousi aina uudestaan tuoden mukanaan uusia muistoja, joita miettiä talvella kaihoten. Päiväunet nurmikolla ja historian lukemista. Olen pitänyt hurjan hauskaa, lähinnä ilman alkoholia ja tuntuu, että nyt asioissa on oikeasti jotain järkeä.

Olisi hirveästi kuvia esimerkiksi juhannukselta, ja kuukausi sitten tehdyltä keski-Suomen reissulta, jolloin kävin Bättre Folk-festareilla, Oulussa, mökillä ja vähän siellä sun täällä. Ehkä pistän parhaat palat nettiin syksy-ynnykän yllättäessä. Nyt menen nukkumaan niin, että aamu tulisi nopeammin ja pääsisin juomaan aamukahvit terassilla ja soittamaan auringonkeltaista ukuleleani (Jonka pikkusiskoni muuten nimesi Margaretaksi. hih).

nämä päivät on lyhyitä,lyhyemmiksi käyvät, silti tai juuri siksi tunnen että jokin kasvaa.

Yhtäkkiä kaikki oli selvää. Hetken ajan. Pyöräilin kesäyössä ja itkin onnesta, mieleni synkronisoiduttua universumin kanssa samaan tahtiin. Tämä tahti on seesteinen ja levollinen, miksei olisi? Se oli sitä silloin, ehkä viime yönäkin. Kuitenkin tänään  mieleni vetää pirunpolkkaa ja tanssii yli kiskojen sinne mihin se haluaisi kuulua, mutta ei ikinä saa jäädä.

Eräänä viikonloppuna humalaiset ihmiset valuivat suurina pisaroina pitkin katuja mutkitellen ja täyttäen kaikki kaaosteorian vaatimukset. Vaikka eihän sillä mitään sääntöjä ole, koska koska mitä vain voi tapahtua milloin vain. Tämä mielessäni olen kymmenen vuotta odottanut meteoriittisateita öisin ja epäillyt kaduilla tapaamiani vastaantulijoita ja pelännyt hukkuvani aavikolle.

Tänään tajusin, että pitää nousta ylös ja tehdä. Nousin ylös, keitin kahvit, tein työt ja lepäsin hetken laakereillani. Luin surullisen sarjakuvakirjan, jonka löysin kirjakaupasta 1,5 eurolla. Olisin voinut maksaa siitä enemmänkin, niin hyvä se oli. Löysin myös suuren venäläisen vallankumouksellisen elämäkerran ja kirjan nostradamuksen ennustuksista. Tämä päivä oli hieman liian hyvä ollakseen totta, onneksi ei liian hyvä, koska sitten pitäisi taas pelätä milloin se kostautuu.

Ne ymmärtää ketkä ymmärtää. Julkaistu muistaakseni 7.6.2013 Lapin Kansasssa

Translation:
1) *ORDER CHEAP PHOTO ALBUM FROM US FOR PRICE : 10...*
 -Hmm, why not?
2) One week later:
-It has arrived!
3) "Sirpa and Make in Canary island 2009"
4) Oh well, I can't remember taking there pictures, I don't even know these people. But who cares,  the album was cheap and seems like they had a nice vacation.

kukaan ei odota minua, miksi nousisin?

Kesäkuun 1. päivä siirryin hektisestä aikakäsityksestä tyhjiöön nimeltä saamattomuus. Päivät valuvat ohi tuijottamalla kattoon, tosin välillä nään ihmisiä ja saan aloitettua uuden ikuisuusprojektin.

 Siirryin passiiviseksi tarkkailijaksi. Luin muiden kirjoittamia tarinoita, sarjakuvia. Katsoin muiden tekemiä maalauksia, elokuvia, piirroksia. Katsoin ompelukonetta, kynää paperia maaleja. Jos sainkin jotain aikaiseksi, se tapahtui kolmelta aamuyöllä kun lokit kirkuvat rannassa rankkasadetta ja koko luonto huokaili ihmiskunnan uneen, eikä ketään ollut näkemässä.

Tällä hetkellä ajatukseni on kuitenkin muualla. Nyt ei mikään voisi kiinnostaa enempää ja vähempää kuin tulevaisuuden suunnitelmat. Onhan tämä se päivä, jolloin paha saa palkkansa ja hyvä saa opiskelupaikan. Minäkin ehkä ensi vuonna, kun olen vihdoin valmis.

 Päätin tänä kesänä rakentaa itselleni puumajan jonne mennä piiloon yksinäisiltä sunnuntailta täydessä talossa ja tiistailta jolloin kaikki on oikeastaan jo hävitty. Sitä ennen ostan kuitenkin viinirypäleitä, tupakkaa ja uudet harmaat tussit, joilla voin maalata harmaan sadesään taivaalta. Saapas nähdä, millainen juhannus tulee! Suunnitelmissa olisi vähän grillailua ystävien kanssa, kierros yötivolissa fiiliksen vuoksi ja sitten ehkä baariin, jos siellä olisi edes muutama ihminen, jotka myös jättivät kesämökit rauhaan.

Älä kysy kuolleilta, he sanoivat

Löysin henkiä filmikuvista. ps. Imusolmukkeet ja kurkku on taas turvoksissa, mistä vetoa että oon tämän viikon angiinan hellässä ja rakastavassa otteessa. paras tapa aloittaa kesäloma!

Sä olet liian nuori mulle jutellaan, mitä kuuluu?

tein tämmöisen vapun kunniaksi. tekokukat on maailman paras asia heti koiranpentujen ja suklaan jälkeen. Tossa näkyy myös valkoinen kauluspaita, jota vähän värjäilin punajuurella.

Nyt on se on täällä

Sain tänään vihdoinkin kolme (3) viikkoa oppitunneilla värkätyn työn valmiiksi. Olen todella iloinen. Ajattelin, että voisin kokeilla vaihteeksi vähän erilaista tussaustekniikkaa. Mites ois tommoinen pistetyyli. Juuh elikkäs. Melkein kuolin.

Onnellisuus tuli tänään Rovaniemelle ensimmäisen kesäpäivän myötä. sampoaukio kuhisi ihmisiä, kenellä jäätelö, kenellä olut kädessä. hyppärillä roskaruokaa rannassa ja aurinkomeditaatiota, ilman kenkiä. kuviksen luokka täynnä thaikielistä saippuaoopperaa ja typeriä ihmisiä, mutta nekään eivät voineet pilata fiilistäni. Päivä meni enemmän tai vähemmän lapparin toimituksella norkoillessa, selvisin kolumnikuvauksista ja lähdin hyvillä mielin kotiin taskut täynnä uusia haasteita.

Nyt nukkumaan. Parhaat edellytykset nukahtamiselle lienee, kun joku on toivottanut kauniita unia ja sen lisäksi tietää, että tekemättömät työt saa anteeksi. Kauniita unia kauniit ihmiset. (kuinka monta kertaa yhdessä kappaleessa on suvaittavaa sanoa sana kaunis).

Laiskan monet kasvot

Ilmeeni kun eka on hauskaa, ja sitten tajuan että mulla on rästissä hirveästi koulutöitä, ja niiden palautus on ensi viikon alussa 

Ilmeeni kun yritän tunnin tuottaa järkevää essee tekstiä, ja luen kymmenen kertaa läpi ne viisi riviä jotka olen saanut aikaiseksi. 

Ilmeeni kun tajuan, että no what the hell, kyllä elämä tämmöistä laiskaa ynnykkää kantaa. ehkä teen noi työt huomenna.tai ylihuomenna. 

ps. venytin tänään septumia. oli kamalaa.

some days aren't yours at all, some days really are

Onnellisuutta,paljon naurua. oivalluksia, arvojen kulminoitumista. uusia tuttavuuksia, jotkut kännissä ärsyttäviä. piknik kylmässä tuulisessa säässä, kuoharia keskipäivällä perjantain ensimmäisen ja viimeisen oppitunnin jälkeen. omat pienet naamiaset ja hulvaton illanvietto lempi-ihmisten kanssa. ps. pirjo, rakastan sinun huonettasi.

Viime päivät ovat olleet niin hirvittävän onnellisia, että pelkään että tämä kostautuu minulle jotenkin jälkeenpäin.

Menee se viikonloppu sarjakuviakin tehdessä

Sori toi ihme musta ruma reuna, korjaan sen joskus toiste. Tänä iltana menen näyttämään Prahasta saapuneelle siskolleni Rollon yöelämää! Hiio-hoi.

silmäterät

Nämä pienet eläimet ovat asuneet meillä nyt vähän päälle kuusi viikkoa. Aika on mennyt hirmu nopeasti, vastahan ne nukkuivat kaikki pienessä kippurassa pieneen koriin sulloutuneena, kaikki kuusi. Nykyään siihen koriin mahtuu enää yksi koira kerrallaan. Vaivaa noista pienistä on tietenkin ollut, mutta ehdottomasti päivän parhaita hetkiä on, kun tulen koulusta kotiin ja menen pentuaitaukselle, jossa läjä pieniä koiraeläimiä odottaa malttamattomana haluten syliin. Pian viisi näistä lähtee pois, kaksi tullaan hakemaan jo tänä viikonloppuna. Olen vähän surullinen, mutta toisaalta olen iloinen, että pennut menevät hyviin koteihin, ja yksi niistä, Kaira-niminen tyttökoira jää kuitenkin meille asustelemaan. Hei hei Kille, Kaiku, Kira, Pohu ja Netta.

  So, here's pics of our six sweet pups. 
They're six weeks old now, and in two days, two of them will leave to their new houses! I'm a bit sad, but still happy , cause i know they're going to the good homes. One of them ,a little dog girl named Kaira is going to stay with us. Last five will move all around Finland. Good bye Kille, Kaiku, Kira, Pohu and Netta. I'm going to miss you guys.