Tässä on kuvia yhdeltä kauniilta syysillalta kun olin haljeta onnellisuudesta.
Olen huomannut että inhoan ottaa kuvia ihmisistä. Tavallaan. On mahdotonta saada luonnollista ja aitoa kuvaa, jos kuvauksen kohteet tietävät olevansa kuvattavina. Kaikki katsovat aina suoraan kameraan karmiva tekohymy kasvoillaan. Kaikista pahimpia ovat "kännikuvat". Ihmiset sulloutuvat isoon läjään päästäkseen kaikki samaan kuvaan, ja ottavat järkyttävän alkoholinsekaisen hymyn a.ka irvistyksen. Sen lisäksi omaa alkoholijuomaa pitää esittää suurieleisesti, ettei jää pienintäkään epäilystä mitä sen illan viettoon kuuluu. Sen takia kuvaan useimmiten luontoa ja eläimiä.
I really hate photographing people. They cannot be filmed just the way they are, because no one acts normal when they are in front of a camera. But how can you say about e.g a streetlight or a building, that it's faking. Actually, maybe them can also fake: human has built them to look like something, to represent something to hide the deficiency of their poor lifes.
Nick Cave and the Bad Seeds - Sunday's slave (my favourite sunday song)
Scandinavian Music Group - Ruotsiin ja takaisin (my new favorite song, I've been listening this song 2 days nonstop!)
