Mietintöjä rakkaudesta

Mietin tässä kesällä (kyllä, olen surkea päivittämään blogiani), että jos ja kun etsin taas itselleni uutta sielunkumppania, minkälaisen ihmisen viereeni haluaisin. Vaikka tällä hetkellä yksinolokin tuntuu aivan kivalta, niin totta kai mietin välillä että milloin ja missä saattaisin tavata Hänet. Jokaisen eron jälkeen tajuan enemmän ja enemmän, minkälaisten ihmisten kanssa minulla hommat toimii. Ehkä kuitenkin tapaan joskus ihmisen joka ei ole mitään näistä ominaisuuksista mutta Hän vie jalat altani, kuka tietää?

Enää ei tunnu hyvältä tai pahalta

Tiiän että oon ennenkin postannut minun ja juuson eroista ja riidoista ja yhteenpaluista. On hassua ajatella, että me ei palattaisi enää yhteen, mutta ehkä ympyrän pitää nyt sulkeutua. Case closed.

 mulla ois vaikka kuinka paljon juttuja skannattavana ja osa valmiiksi skannattunakin, pitää varmaan ripotella niitä kesän anteja tänne ehkä muutamassakin eri postauksessa. En tiedä miksi inhoan skannaamista näin paljon, se on mukavampaa koulun superskannereilla. Ehkä tässä on yksi syy, minkä takia päätin pitkästä aikaa aloittaa digimaalaamisen. Ostin keväällä alennuksella Mangastudion eli Clip studio paintin. Minulle myytiin sen mangana, mutta jostain syystä se on koneellani nimeltään Clip studio? Sen takia tässä postauksessa on kaikkea hassua kikkailua, halusin kokeilla kaikkea hauskaa mitä siitä ohjelmasta löytyy, enkä pettynyt laisinkaan. Onhan se hieman erilainen käyttää kuin esimerkiksi Photoshop (jonka maksetun version vahingossa postin koneeltani, hyvä mie :v), mutta uskon että totun kyllä.

pistetään tähän vielä maailman kaunein erobiisi:

Sydän, sydän - Tiikeri

Kun tummat sadepilvet sataa alas ja tuuli laantuu, jää vain toivo. Ainakin toivon niin.

Viikkoja jatkunut äänetön ja äänekäs kommunikaatiovaje loppui yhteiseen päätökseen sanoa hyvästi. Ei tunnu hyvältä eikä pahalta, paitsi välillä tuntuu tosi pahalta. Parempi kuitenkin näin.

aurinko aurinko plaa plaa plaa!

Tällä viikolla olen joka päivä nukkunut onnellisesti pommiin, pitänyt pari vapaapäivää ja käynyt seepratissi-teemasynttäreillä (joissa oli maailman hienoin tissikakku!) ja pitänyt ylläni ihanan kamalaa tekoturkistakkiani jota kaikki haluavat silittää. Ja tänään alkoikin loma, voi tätä onnea. Tänä aamuna heräsin hirveään kipuun. Se alkoi jo eilen ja pelkäsin että joudun johonkin leikkaukseen. Itkin ja pelkäsin. Nuuskin ja tein johtopäätöksiä ja aika monta googlediagnoosia. Meinasin jo mennä päivystykseen kun makasin olohuoneen lattialla ja soitin itkunsekaista puhelua äidilleni. Kuitenkin päivystyksestä annettiin ohjeeksi ottaa painkilleriä ääntä kohti ja seurata tilannetta pari tuntia. Otin tunnin tirsat ja päätin sitten lähteä keskustaan, koska maalauksen päättötyö ei valmistu itsekseen. Se oli hyvä päätös.

Kevään koittaessa sitä huomaa, kuinka joka paikassa on pölyä ja likaa (kts. 2. kuva). Minulle sillä ei ole väliä, koska mieleni on kirkkaampi ja puhtaampi kuin pitkään aikaan. Pian on niin lämmintä että voin lopettaa bussilla kulkemisen ja hypätä taas uskollisen pinkin mummopyöräni selkään! Rinnassani taitaa olla nyt juurikin sitä kuuluisaa kevättä.

Talossamme eletään nyt muutenkin mielenkiintoisia aikoja! Ensi viikon lopulla tai sitä seuraavan viikon alulla meidän koiramme pitäisi pyöräyttää maailmaan muutama pikkuinen karvaturpa, jos hyvin käy. Koko perhe on aivan innosta ja onnesta sekaisin. Saa nähdä miten pentujen hoito luonnistuu, kun olemme tässä ruljanssissa ensimmäistä kertaa.