Olin pari viikkoa sitten Ranskassa käymässä, tarkemmin sanottuna Nizzassa.
Siellä oli tosi ihanaa! Oli niin paljon lämpimämpää Suomessa, uskalsin käydä jopa meressä uimassa. Kiertelin kaiket päivät yksin kaupungilla valokuvaten, shopaillen ja kirjoittaen runoja. Menin joka päivä pieneen kahvilaan juomaan café au lait:n ja seurasin ihmisvirtaa kaduilla. Jotenkin oli niin helvetin vapauttava tunne, kun tiesin että minä en tunne ketään ja kukaan ei tunne minua täällä! Enkä myöskään todennäköisesti tapaisi ketään vastaantulevaa ihmistä enää koskaan. Ei tarvinut miettiä, että millaisen kuvan itsestäni annan, ja näytänkö nololta turistilta kamera kaulassa ja suu ympyränä katsellessani vanhan kaupungin kauniita rakennuksia. Vaikka mulla on melko hyvä itsetunto, niin kuitenkin mietin aina aivan liikaa, että mitä muut minusta ajattelevat. Se on surullista.
Netti ei ole toiminut viime aikoina kauhean kehuttavasti kun mulle ostettiin joku "sairaan hyvä ja nopea" nettitikku joka selvästi vihaa mua. Tässä syy, miksi viime postauksesta on almost kuukausi. Kesälomakin alkoi muka eilen... Ei tunnu hirveästi miltään. Oon ollut tällä viikolla ja kahdesti juhlimassa, niin tänään en jaksanut tehdä kauheasti mitään , johtuen siitä ostin eilen Lostin 5 tuotantokauden Anttilasta, oon tuijottanut sitä koko illan. Ja on muutenkin ollut niin huono ja arvaamaton sää koko päivän joten ulkonakaan ei olisi voinut olla.
PS. oli vähän ongelmia bloggerin kanssa, en saanut laitettua läheskään kaikkia parhaita reissukuviani tänne, joten varmaan huomenna koitan laittaa lisää.! :---)
ihan sairaan hieno toi kolmas kuva!
ReplyDelete