Syntymäpäiväni viime elokuussa

Näin sen vietin

tää on vahvaa heikkoutta!

Tänään haistoin kaaoksen, vaikka tämän piti olla hyvä päivä. Pitää siivota, käydä luennoilla , hengittää taidetta ja jumalaista inspiraatiota. Silti poltan tunnin välein viimeisen tupakan ja mietin voiko itseensä luottaa.
Ujo kevätaurinko on joka tammikuu
yhtä kaunis, onko väärin käyttää jo nyt aurinkolaseja vain, koska voi?

 
Maria Gasolina- Marcia Baila

   

 Tähän loppuun vielä tämmöinen piristysshotti, joka auttaa jaksamaan viimeiset tammikuun hetket! Ay!

On jo hetki siitä kun viimeksi julkaisin mitään. Syytä en osaa sanoa, ehkä se, etten juuri lomani aikana saanut piirreltyä, saatikka kuvattua. Tai siitä, että intoni bloggaamiseen vain lopahti. Oli miten oli, olen päättänyt ryhdistäytyä ja alkaa taas aktiivisemmaksi. Tänään istuin monta tuntia skannailemassa ja fiksaamassa kuvia, joten ei pitäisi olla materiaalien puutteesta kiinni. Tosiaan. Muutama viikko sitten alkoi uusi elämä. Uudempi sitä uutta, mistä en ole blogissa puhunut. Uusi valkoinen lakki, uusi (ei nyt enää niin uusi) poikaystävä, uusi vuosi. Nyt myös uusi koulu, koti, kaupunki ja uudet piirit.

Vaikka en vieläkään voi uskoa, että asun eri paikkakunnalla, kuin missä olen koko tähänastisen elämäni asunut, alan pikkuhiljaa tajuta että tämä on totta. Ja tällä hetkellä se tuntuu parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta, vaikka asuntolaelämässä on omat haasteensa.  Kun olin viikonloppuna isovanhempieni luona 100 km  etelämpänä, tajusin että tunnen koti-ikävää jo uuteen kotiini asuntolaan, jossa olen asunut 2 viikkoa, enkä siihen taloon Rovaniemellä jossa asuin 10 vuotta. Välillä on onnekasta olla mukautuvainen.