Kuukauden sisällä on kuollut muutama merkittävä kulttuurinen henkilö. Ensin Lemmy, sitten David Bowie ja nyt Alan Rickman. Maanantai-aamuna kun kun olin valmistautumassa kouluun lähtöön loman jälkeen, Juuso sanoin "ohoh, taas on musiikkimiesten rivit harvenneet, Bowie on kuollut". Mie olin ihan epäuskoinen ja sanoin "No ei varmasti ole!" David Bowie oli uskomaton muusikko, hahmo, myytti jonka vain jotenkin uskoin elävän ikuisesti ja muuttavan avaruuteen kun se on mahdollista.
EN oo oikeasti koskaan ollut näin järkyttynyt jonkun muusikon tms. poismenosta.
Siitä tulikin mieleeni vihdoin julkaista tämä sarjakuva, minkä tein John Lennonin kunniaksi syyslomalla. Kuullessani kaupassa käydessä radiosta, että sinä päivänä 9.10, olisi Lennon täyttänyt 75 vuotta, järkytyin kun olin jotenkin aivan unohtanut hänen ylipäätänsä kuolleen. On lohduttavaa ajatella, että ihmiset jäävät elämään teoissaan. Jotkut Lennonit ja Bowiet enemmän kuin muut, mutta ketään ei voi unohtaa kokonaan.
Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa sanoin, vietin toissa viikolla kamalinta syyslomaa ikinä. Syysloman lopussa, heti flunssasta suurinpiirtein toivuttuani, tippui kotiimme surupommi kun nuorempi koiramme jäi auton alle. En voi vieläkään käsittää, ettei kotiin tullessa vastaan kipitäkään enää kahta hurisevaa pystykorvaa, ja että meillä asuneesta kuuden pennun laumasta yksi on jo poistunut.
Vaikka tänä vuonna on tapahtunut paljon hyviä asioita, on myös tapahtunut surullisia asioita. Kai se vain on niin, että luonnon tasapainon täytyy säilyä.
Nuku rauhassa pikku Kaira.
Translation to comic: 1. I went back to Rovaniemi to spend my autumnsemester 2.Luckily I woke up in the morning with fever. 3. I wraped myself to blanket and started to clean up and pack before I had to leave. 4.Quickly, have to get all my favourite clothes 5.Backpack full of activities "I'm goint to need all this shit, that's for sure" 6."Swoosh swooosh" says the trees of darks forests, when we go by. 7.I see the pups are waiting for me on the door. 8.Oh, If I only could have known then, it was going to be the very last time. RIP little Kaira.
Tää nyt oli vain tämmöinen juttu, mikä usein ärsyttää, ei mikään yksittäinen viimeaikainen tapaus. Musiikkiasioista ei pitäisi kiistellä, ja jokaisella on oikeus omaan musiikkimakuun. Siksi en pidä siitä, että musiikkia joka on jollekin tärkeää, katsotaan ylen. Tietenkin on tilaisuuksia, jonne tietynlainen musiikki sopii tai ei sovi. SILTI.
Kuulen usein, että mulla on outo musiikkimaku. Jos joku tulee kysymään, mitä musiikkia kuuntelen, menen ihan jumiin. Mitä siihen voi sanoa. En tiedä tarkkoja genrejä, enkä osaa sanoa top 10-listaa lempibändeistä, koska se vaihtelee päivittäin. Mutta jos kuitenkin pitää jotain sanoa, sanon: kaikkea synkkää ja absurdia ja henkevää ja naiivia ja vähän tanssittavaakin. Semmoista, mikä saa hengityksen hidastumaan ja sulkemaan silmät, tai räväyttämään ne auki kun rytmi porautuu pään läpi poran lailla, tai ihan vain siksi, että niistä on päästettävä suolaliuosjoki ulos.
Pistetään nyt kuitenki vaikka 5 lempibiisiä tällä hetkellä:
Ja ihan vain, että muistatte, miltä nöyrä kertojanne näyttääkään, pistetään nyt sitten vähän oikeita valokuviankin (puoleksi syödyllä omenalla kuvattuja) . Lupaan vihdoinkin tässä kuussa ostaa sen uuden kameran, että voisin taas kuvaillakin jotain.
Tässä on kuvia yhdeltä kauniilta syysillalta kun olin haljeta onnellisuudesta.
Olen huomannut että inhoan ottaa kuvia ihmisistä. Tavallaan. On mahdotonta saada luonnollista ja aitoa kuvaa, jos kuvauksen kohteet tietävät olevansa kuvattavina. Kaikki katsovat aina suoraan kameraan karmiva tekohymy kasvoillaan. Kaikista pahimpia ovat "kännikuvat". Ihmiset sulloutuvat isoon läjään päästäkseen kaikki samaan kuvaan, ja ottavat järkyttävän alkoholinsekaisen hymyn a.ka irvistyksen. Sen lisäksi omaa alkoholijuomaa pitää esittää suurieleisesti, ettei jää pienintäkään epäilystä mitä sen illan viettoon kuuluu.
Sen takia kuvaan useimmiten luontoa ja eläimiä.
I really hate photographing people. They cannot be filmed just the way they are, because no one acts normal when they are in front of a camera. But how can you say about e.g a streetlight or a building, that it's faking. Actually, maybe them can also fake: human has built them to look like something, to represent something to hide the deficiency of their poor lifes.
Nick Cave and the Bad Seeds - Sunday's slave (my favourite sunday song)
Scandinavian Music Group - Ruotsiin ja takaisin (my new favorite song, I've been listening this song 2 days nonstop!)
Äsken kävellessäni ystäväni luota kotiin kuulin joutsenten kirkuvan vähän matkan päässä rannassa. Siinä oli jotain hyvin surullista, ja tajusin lopullisesti, että talvi on täällä ja muuttolinnut ovat kohta kaikki lähteneet pois. Vaikka konkreettisestihan talvi on ollut läsnä syysloman lopusta lähtien. Nyt ei ole pienintäkään epäilystä etteikö tämä lumipeite pysyisi kevääseen asti sitkeästi maanpinnalla.
Joutsenista mieleen tämä yllä esiintyvä, kuukausi sitten tekemäni sarjakuva. Sen on voinut bongata myös Lapin Kansassa, mutta painojäljestä johtuen se ei tullut oikein oikeuksiinsa. Siitä johtuen tuntui että halusin julkaista sen jossain hieman parempi laatuisena.
Mitä sanoisitte muuten, jos rupeaisin enemmänkin tunkemaan kätteni tuotoksia tänne blogisfääriin (Mulla ois nimittäin ihan mukavasti uutta matskua skannattuna sähkömuotoon)? Jotenkin turruttaa aina postailla omaa naamaa ja omaa elämää valokuvien kautta. Tällä hetkellä se kaikki tuntuu hyvin turhalta ja egoistiseltä. Musta tuntuu että piirustukset heijastelee mun arkea enemmän kuin mikään valokuva, koska se on se juttu mitä teen vähintään 5 tuntia päivässä ja siihen käytän kaiken rajallisen keskittymiskykyni ja energiani.
Today I heard the last swans of our town screaming as they were leaving to the south for winter season. It was some how shocking and miserable moment, and I remembered this comic strip I made about month ago to the local news paper. Translation to the comic: 1.)" Today I noticed swans were leaving to the South." 2.)" I was sad and I started to make handcrafts. " 3.)"Now the swans will be always with me."
PMMP: Joutsenet
Sielun Veljet - Talvi
tätä videota en kutista pieneksi suikaleeksi koska Kalervo Palsa. ai että.
Tuli tämmöinen hassu juttu mieleen. Oon monta vuotta miettinyt, miksi inhoan niin kovasti jotain slogan t-paitoja ja kuvia jossa on joku tosi fancy mietelause. Siis just niitä mitä weheartit ja tumblr on täynnä.
Mulla halkeaa pää sillon, kun joku hihhuli moralisoi mun tekoja esim. "no sähän oot tosiaan kasvissyöjä miten voit muka syödä kananmunia" tai "et kai sä oikeasti oo tehny niin ja näin" tai sitte jakaa jotain päteviä elämänohjeita niinku paraskin zenmestari: "sun pitäs ottaa itsees niskasta kiinni ja ryhdistäytyy". joojoo.
Sitte kun joku molopää vielä tulee kadulla vastaan päällään t-paita johon on painettu joku tosi kliseinen elämänohje, vaikkapa LOVE LIVE LAUGH. Sitte sitä vaan aina miettii, että no ei vittu. Onko nää ihmiset nyt sitte nii upeita ihmisiä, että niiden paidoillaki on oikeus jaella muille elämänohjeita. kyllä pistää vihaksi.
Ne t-paitojen tekstit on sitä paitsi yleensä ihan puhtaita itsestäänselvyyksiä. Näin kirpparilla yks päivä paidan, jossa luki you'll never be as young as you are now . Ilmeeni:
ja oisin halunnut ostaa sen paidan ihan vaan sen takia, että voisin kirjottaa siihen isolla punaisella permanenttitussilla että YOU DON'T SAY (ja ei, en oikeesti sortunut pistään blogimerkintään memekuvaa. Please forgive me!)
Yksi outo teksti-t-paitojen alalaji on "humoristiset" itsensä morkkauspaidat. Miksi joku vapaaehtoisesti käyttäisi paitaa missä lukee "vaikea luonne" tai "omituinen höpöttäjä"? Miettikää tilanne, missä oot baarissa sellanen paita päällä. Joku tyyppi bongaa sut baarin toiselta puolelta ja on aikeissa tulla jutteleen ja tarjoon drinkin. Se kävelee itsevarmasti lähemmäksi kunnes se on niin lähellä, että se voi katsoa mitä sun paidassa lukee. "Omituinen höpöttäjä" kirkuu sun t-paita. Reaktio: okei hmmm. kuulostaa friikiltä,en tosiaankaan usko haluavani tutustuu johonki omituiseen höpöttäjään! Ensivaikutelma 10/10.
Jos itse olisin t-paitojen graffojen suunnittelija, tekisin vain hienoja tekstejä paitoihin. Jotain tosi yllättävää ja hassua. Tai epäsopivaa. Sellasia tekstejä että kun sen ohimennen sattuis lukaisemaan, joutuis hetken miettiin mitä helvettiä just luki. Esim "En ikinä oppinu ollieta, joten myin mun skeitin ja ostin longboardin" (näille ois kysyntää) tai "Jesse diggailee mua ehdoitta" "Olin vahinko" en tiiä teistä mutta mä ainaki käyttäisin noita hehehehhee. Tai siis, käyttäisin, jos suostuisin ylipäätään pitään iskulause-t-paitoja.
ihan hullua miten paljon voi sää vaihtua vartissa. Eka oli tän näköistä.
sitte yhtäkkiä auton ulkopuolella näytti tältä. o-ho.
