Minun sisällä on niin hirveän iso määrä rakkautta, että välillä säikähdän

Noniin siis tilannehan on taas seuraavanlainen, että tehtiin sitte comeback, melkein pari kk sitten. Ja tässä on sarjakuva liittyen edelliseen postaukseen, mummolareissuun, mutta en heti uskaltanut jakaa tätä.

Yöjuttuja

Öitä ulkona. Teollisuusalueella, laulaen alikulkutunneleissa, sateessa, parvekkeilla ja terassilla uutta ihanaa ukuleleani soittaen.Kotiin ennen kukonlaulua kun kaste on maassa, ja katulamput hohtavat pimeyttä. Kuiskauksia pimeässä, välillä pelkäsinkin. Kuitenkin päivä nousi aina uudestaan tuoden mukanaan uusia muistoja, joita miettiä talvella kaihoten. Päiväunet nurmikolla ja historian lukemista. Olen pitänyt hurjan hauskaa, lähinnä ilman alkoholia ja tuntuu, että nyt asioissa on oikeasti jotain järkeä.

Olisi hirveästi kuvia esimerkiksi juhannukselta, ja kuukausi sitten tehdyltä keski-Suomen reissulta, jolloin kävin Bättre Folk-festareilla, Oulussa, mökillä ja vähän siellä sun täällä. Ehkä pistän parhaat palat nettiin syksy-ynnykän yllättäessä. Nyt menen nukkumaan niin, että aamu tulisi nopeammin ja pääsisin juomaan aamukahvit terassilla ja soittamaan auringonkeltaista ukuleleani (Jonka pikkusiskoni muuten nimesi Margaretaksi. hih).

some days aren't yours at all, some days really are

Onnellisuutta,paljon naurua. oivalluksia, arvojen kulminoitumista. uusia tuttavuuksia, jotkut kännissä ärsyttäviä. piknik kylmässä tuulisessa säässä, kuoharia keskipäivällä perjantain ensimmäisen ja viimeisen oppitunnin jälkeen. omat pienet naamiaset ja hulvaton illanvietto lempi-ihmisten kanssa. ps. pirjo, rakastan sinun huonettasi.

Viime päivät ovat olleet niin hirvittävän onnellisia, että pelkään että tämä kostautuu minulle jotenkin jälkeenpäin.