Saanko esitellä: Kummetus

En ole pitkään aikaan tehnyt mitään hahmosarjista, josta voisi enemmänkin ammentaa settiä. Ja koska pissakakka-huumori toimii aina, niin tämmöinen paskiainen tuli luotua. To be continued --->

AISTIYLIHERKKYYS

Olen kauan halunnut ja en halunnut kirjoittaa tästä aiheesta. Vaivasta joka minua on määritellyt pääni sisällä jo vuosia. Vasta viime vuonna sain kuulla sen nimen seikkailtuani netin ihmeellisessä maailmassa. Luin aistiyliherkkyydestä ja yliherkistä ihmisistä. Lähes kaikki oireet, pienimmätkin joita olin itselläni ihmetellyt, sisältyivät kuvailuun. Kirjoitin myöhemmäksi postaukseen miten se vaikuttaa minun elämääni, mutta ajattelin että ehkä asian visualisointi aluksi on tehokkaampaa.


Pähkinänkuoressa tämä tarkoittaa, että häiriinnyn erilaisista aistiärsykkeistä, joskus niin pahasti että esimerkiksi ajatus kouluun menemisestä, vaatteiden pukemisesta tai ylipäätään sängystä nousemisesta tuntuu mahdottomalta. Joskus niinkin tavallinen arkinen puuha kuin syöminen perheen kanssa, pukeminen, koiran haukkuminen, elokuvissa käynti tai bussissa istuminen voi saada aikaan hurjan stressin tai pahimmassa tapauksessa paniikinomaisen kohtauksen. En juurikaan kestä purkan mässytystä, astioiden kilinää, jatkuvaa liikettä taustalla, vilkkuvia valoja, korkeaäänisiä ihmisiä joilla on vahva nousuintonaatio puheessaan. Kaikista kamalinta on, että vain harvat ihmiset ymmärtävät mistä on kyse, jotkut ovat joskus jopa nauraneet ja kertoneet asiasta eteenpäin kysymättä, siksi inhoan puhua aiheesta ja tunsin kauan häpeää.  Mietin kauan, olenko hullu vai asennevammainen kun ärsyynnyn ja häiriinnyn niin pienistä asioista. Tästä syystä ahdistavassa tilanteessa mieluiten sulkeudun ympäröivästä maailmasta, yritän blokata häiriötekijän aisteiltani tai  vain liukunen paikalta. Viime aikoina olen onnistunut joissakin tilanteissa kasvattamaan sietokykyäni suuresti, varsinkin uusien ihmisten seurassa. Kuitenkin välillä huomaan ahdistuvani täysin uudesta, ennen normaalilta tuntuneesta ärsykkeestä. Sietokykyni tuntuu olevan kausittaista, varsinkin koulussa. Välillä toivon pyörtyväni kesken tunnin ettei tarvitse olla paikalla, välillä on oikeastaan normaali olo. Mutta tätähän elämä on, jatkuvaa vuoristorataa.

Ehkä kamalinta tässä vaivassa on se, että se on vaikuttanut ihmissuhteisiini. Olin vielä kotona asuessani usein ahdistunut, ja usein ahdistuksen kasvettua tarpeeksi isoksi annoin sen myös näkyä. Tuskainen kiemurtelu ruokapöydässä ja vihaiset mulkaiset eivät varmasti piristä kenenkään elämää. Olin kateellinen ihmisille, jotka pystyvät kokoontumaan perheensä kanssa olohuoneeseen katsomaan elokuvia ja syömään herkkuja. Itse en voi. Helpotus oli suuri muutettuani keväällä taidekoulun asuntolaan ja sieltä omaan pikku yksiööni. Myös parisuhteissa se on joskus ollut haasteena.


Vaikka elämäntilanteeni on nyt melkoisen hyvä, olen huomannut aistien käyvän taas hieman ylikierroksilla.  En pidä ostoskeskuksista tai isoista kaupoista, usein kesken kauppareissun kaikki vastaan tulevat aistiärsykkeet, varsinkin melu, uuvuttavat minut. Samoin reissaaminen. Vaikka pidän matkustelusta, inhoan matkaamista koska pelkään ahdistavia tilanteita joista en voi paeta  esim lentokoneessa. Kerran itkin ja tärisin puolet lentomatkasta palatessani Ranskasta Suomeen. Usein viikonlopun mittaisen reissun jälkeen olen todella väsynyt, koska en voi viettää aikaa itsekseni "ladaten akkuja". Yksinolo on minulle hyvin tärkeää ja ennen kaikkea voimauttavaa, ei rangaistus niinkuin joillekin ihmisille. Mutta älkää ymmärtäkö väärin, pidän kovasti sosiaalisesta kanssakäymisestä, ihmisistä ja varsinkin juhlista. Tarvitsen kuitenkin niiden rinnalle paljon omaa tilaa ja aikaa.

 Ihoaistit ovat minulla todella herkät. Kutian herkästi, tunnen iholla pienenkin henkäyksen, kosteuden, karheuden ja vaatteet tuntuvat jatkuvasti päälläni. Joitakin vaatteita on mahdotonta pitää yllä vain sen takia, että tunnen/en tunne niitä päälläni jostain tietystä kohdasta. Rakastan pitää tekoturkiksia, enkä vähiten niiden pehmeän pörrötekstuurin takia. Inhoan astua paljain jaloin esim vaatteiden päälle. Kosken paljon asioita, vähän niinkuin pesukarhu. En edes tiedä tarkkaan miksi. Tänä viikonloppuna Ikeassa käydessäni halusin koskettaa tyyliin jokaista esinettä mistä olin kiinnostunut (poikaystäväni sanoi sen näyttäneen aika huvittavalta :--D). Muita erikoisuuksiani on, että syön kotona vain tietynmuotoisilta lautasilta. Inhoan pitää mukanani liian tyhjää kangaskassia, koska sitten sen sisältö hölsyy ja rapisee ja kolisee kylkeäni vasten.

Parilla eri yliherkkyys-sivustolla tekemäni rasti ruutuun- testit huojensivat, sain kuulla etten olekaan yksin näiden erikoisten rasitteiden kanssa, sain jopa kuulla että eräs ystäväni tuntee juuri samoin.  Nyt minun ei enää tarvitse ihmetellä niin paljoa, miksi esimerkiksi jotkut hajut saavat minut voimaan pahoin, miksi änkytän välillä, miksi intuitioni ja ympäristön havannointi on välillä hyvin terävänä ja  miksi saatan hurmioitua jostain maalauksesta tai musiikista niin että käyttäydyn kuin huumattu.

Vaikka tekstini nyt kuulostaakin dramaattiselta, en mieti asiaa koko ajan, joinakin päivinä tosin enemmän, joskus en melkein viikkoon. Esimerkiksi nyt, kun olen illan kirjoittanut tätä tekstiä ja miettinyt miten piruni muotoilisi sanoiksi, olen kiinnittänyt enemmän oireisiin huomiota ja olo on suhteellisen tukala vaikka olenkin mukavasti kotona. Yleensä kuitenkin elän aika normaalia elämää ja saan kiittää joka aamu universumia siitä, ettei kohdalleni ole osunut mitään vakampaa vaan saan olla perusterve nuori nainen.

Niin ja piti lisätä tähän nyt jälkikäteen (tämä tuli mieleen kommenttiin vastatessani). Olen niin onnekas, että minulla on läheisiä, jotka ymmärtävät nämä pienet oikkuni. Heille voin sanoa esimerkiksi "voisitko pistää sen purkan pois ja lopettaa tuon jalalla tamppaamisen?" eikä siitä seuraa mitään nöyryyttävää, tyhjentävää vastausta vaativaa ihmettelyä ja päivättelyä. Sen lisäksi olen vuosien aikana saanut työkaluja hallita ahdistusta,  esimerkiksi kuuntelemalla musiikkia ja ennen kaikkea piirtämällä. Tämänkin sarjakuvan ensimmäinen sivu syntyi erään piirustustunnin aikana käytävässä, suojassa melulta.


Äh. sainpas sanottua. En tiedä antavatko nämä satunnaiset sielunelämäni availut minusta oudon kuvan, mutta se on epäolennaista koska minusta tärkeintä on olla aito.


Onko teillä rakkaat lukijat kokemuksia yliherkkyydestä?

lisätietoa: ( HSP Suomen erityisherkät ) ja ( HSP test )

En ole varma, mutta tämä on ollut yksi elämäni kivoimmista joululomista, vaikka olenkin ollut vähän jumissa kotona yhden työprojektin ja täysin keikahtaneen unirytmin kanssa. Sain joulukuussa ensimmäisen hieman isomman sarjakuvatilaustyön, olen niin innoissani! Karkasin heti loman alettua Rovaniemelle huilaamaan, jotenkin se oli juuri sitä mitä kaipasin stressaavan alkutalven jälkeen. Nukuin paljon, halailin paljon, söin kun nälätti ja maalasin kun maalatutti. Nyt kun tulin Ouluun seikkailemaan, olen taas pitkästä aikaa nähnyt päivänvalon ja paljon kivoja uusia ihmisiä. Olen myös ollut hurjan onnellinen, paitsi tänä yönä kun olen kipeyttäni valvonut koko yön. Niin niin niin ja ostin itselleni Wacomin piirtopöydän joululahjaksi. Sen parissa on mennyt ilta jos toinenkin, kuitenkin välillä livahdin sen äärestä tapaamaan ystäviäni. Tässä on ensimmäinen kokeilutyöni sillä! Jatkakaa te nukkumista (kello on 7.05), minä jatkan piirtämistä Tom Waitsin tahtiin.

TOTUUS//ÄÄRI

Viikonloppu taas meni miten meni. Parin nopean syöksylaskun ja aika kivojen tapahtumien jälkeen keskiarvo ei laske pakkasen puolelle, joten ois voinut mennä huonomminkin eli oikeastaan aika jees! Nyt ku oikeasti alan miettiä asioita, mulla menee paremmin ku suurella osalla maailman ihmisistä. Joten miksi esim lyödä päätä seinään, kun voi esim pussaillakin.

                                              Tässä on muuten maailman paras biisi.

C'EST TOUT

OULU - ULEÅBORG

Toissaviikonloppu Oulussa oli hassunhauska.

KARKKIPÄIVÄ

Ettei tämä nyt mene miksikään rienaamiseksi, on sanottava että muuten tämän kyseisen kahvilan pullat ja sämpylit on hurjan herkullisia, edullisiakin! JA MAINOSTUSTA TÄTTÄRÄÄ, huomenna tänne ilmestyy pikku kertomus toissaviikonlopun Oulu-seikkailusta! Ole valmis tai älä. Lue tai älä. Ole kakkapylly tai älä!

  Translation to comic:
1. I BOUGHT SOME HOME MADE NOUGAT....  BIG MISTAKE 
 2. Om-nom. (like eating some sticky rocks. oh yes)--> *cracks* 
3. hmmmm. i can't really translate this :D
 4. "I'm stuck" FUCK THIS SHIIIT.

DIGIDIGI

Jänniä aikoja. Jänniä juttuja. Onse jännää.

Sain tänään kuulla huonoja uutisia isomummostani, jonka mukaan minut on nimetty. Hän on jo yli 95-vuotias. Aloin kuvitella itseäni 95-vuotiaana vuonna 2089, vanhan kehon rappeutuessa hitaasti, mutta varmasti. Ahdistavaa, mutta se on kaikilla edessä. Ehkä lakkaan ajattelemasta asiaa, koska tänään ei ole aikaa ahdistukselle tai turhille ajatuksille, jotka syövät keskittymistä. Pitää pakata ja tehdä töitä, rakastaa aurinkoa ja kuumotella jo valmiiksi huomista 8h junamatkaa.

Ar(k)tista limboilua

Olin meidän koululla järjestetyllä mahtavalla digimaalauskurssilla. Tää oli eka viritelmä jonka tein, joten olkaa armollisia.

Huhpuh, valintakoerumba on alkanut. Olen pelkkää stressiä ja kramppia ja mutrua ja valuvaa hätäpissaa sukkahousuja pitkin. Tänään olin Oulun AMK:ssa visuaalisen suunnittelun kokeissa. Yllätyin, kun koe kesti vain kolme tuntia, jossa ajassa piti tehdä vain yksi piirustustehtävä. Jos hyvin käy, pääsen parin viikon päästä uudestaan piirtelemään valintakokeiden kakkosvaiheeseen. Sunnuntaina lähden matkaamaan kohti lihamukien luvattua maata, Lahtea. Ääk eek.


Olen muuten huomannut, että nykyään mulla on vähän taipumusta kikkailla sulkumerkeillä otsikoiden nimien kanssa. Niinkuin että siihen tulee tosi artsyä monimerkityksellisyyttä ja oivaltavaa sanaleikkiä. Mah(tava)a.

Loma jatkuu, mutta jatkukoon. Unirytmi ja ajantaju ovat viimeistään nyt poissa tolaltaan.  Lisää kivoja suunnitelmia ja aavistuksen verran perhosia masussa ja himppunen pahaenteisiä aavistuksia, mutta se siitä!

tässä on roiskailu elokuulta, kun kirjoitukset stressasivat ja olin vihainen nuori nainen, ainakin välillä!

Nyt on se on täällä

Sain tänään vihdoinkin kolme (3) viikkoa oppitunneilla värkätyn työn valmiiksi. Olen todella iloinen. Ajattelin, että voisin kokeilla vaihteeksi vähän erilaista tussaustekniikkaa. Mites ois tommoinen pistetyyli. Juuh elikkäs. Melkein kuolin.

Onnellisuus tuli tänään Rovaniemelle ensimmäisen kesäpäivän myötä. sampoaukio kuhisi ihmisiä, kenellä jäätelö, kenellä olut kädessä. hyppärillä roskaruokaa rannassa ja aurinkomeditaatiota, ilman kenkiä. kuviksen luokka täynnä thaikielistä saippuaoopperaa ja typeriä ihmisiä, mutta nekään eivät voineet pilata fiilistäni. Päivä meni enemmän tai vähemmän lapparin toimituksella norkoillessa, selvisin kolumnikuvauksista ja lähdin hyvillä mielin kotiin taskut täynnä uusia haasteita.

Nyt nukkumaan. Parhaat edellytykset nukahtamiselle lienee, kun joku on toivottanut kauniita unia ja sen lisäksi tietää, että tekemättömät työt saa anteeksi. Kauniita unia kauniit ihmiset. (kuinka monta kertaa yhdessä kappaleessa on suvaittavaa sanoa sana kaunis).

Tai siis onhan tää jo myöhästä ku lumet suli ja kohta on kesä mut siis niin.

Tässä nyt kuitenkin ois tämmöinen mätkäisy minun kynästä.

Tänään on kai kaikki mahdollista kun oot vielä alle kakskytviis

Kauan odotetun näyttelyn avajaiset tuli ja meni. Koko avajaispäivä meni juostessa ja stressatessa ja miettiessä teosten sävellyksiä ja sointukulkuja. Oli ihan hieno kokemus ja näyttelyn jälkeiset kaljat maistuivat erityisen ansaituilta. Oli siellä näyttelyssä enemmänkin päättötyölaisten töitä esillä kuin vain minun, mutta sattumalta kaikki kuvat mitä sain käsiini oli otettu tuosta kuvakulmasta.

Mutta jooh, tuossa tuo minun päättötyö nyt on. Tuntuu niin tyhjältä, huojentuneelta ja hirmu iloiselta että toi homma on nyt paketissa. Voisin pistää parempaa kuvaa noista roiskaisuista joku päivä. Jännittää mitä kommenttia vieraskirjaan tulee noista teoksista, varsinkin Hitler-maalauksen osalta. Näin kuukausi ennen näyttelyä unta, että uusnatsit tuli puukottamaan mut näyttelyn avajaisiin. Johtui todennäköisesti siitä kuukausia sitten tapahtuneesta kirjajulkkaritilaisuudesta,jossa julkaistiin oikeistoliikkeestä kertova kirja, josta ilmeisesti suuttuneet skinarit tuli puukotteleen portsareita.

 Ai niin! Viime postauksesta on niin kauan aikaa, etten ole muistanut mainita että meidän taloudessa on nykyään kuusi (6) uutta asukkia. Koira pyöräytti muutamat pörröiset naperot maailmaan. Kuukausi on mennyt hirmu nopeaa ja ihana katsella kun noi kasvaa silmissä. Pistän ensi postaukseen kuvia niistä mölleröisistä!

ps. kuunnelkaa Olavi Uusivirtaa koska hän on paras ja kaunein. Ja Billie Holiday.

I had a dream

Tämä syntyi erään oudon muiston palautuessa mieleeni viime viikolla, parissa tunnissa eräänä aika kauniina yönä.

California dreamin' on such a winter's day

Kuka arvaa, minkä levyn kannen perusteella tehty? Ja mistä pariskunnasta otetusta kuvasta levynkansi on tehty? :--))

Outo viikko takana. Viikonloppu oli kiva: pari iltaa kapakassa. pari pizzaa. pari hellää katsetta. pari huonoa uutista ja pari kyyneltä. Tästä viikosta en osaa vielä sanoa muuta kuin että olen hukannut ajan tajun, ja olen yrittänyt jo kolmesti viikon sisään mennä tapaamiseen joka  on sovittu huomiselle . Mutta nyt on sentään aikaa nukkua, siitä olen hyvin  hyvin kiitollinen. Huomasin, sen minkä olen aiemminkin huomannut. Vanhojen fiilisbiisien ja videoiden katselu edelliseltä vuosituhannelta auttaa siihen,kun mieli on solmussa ja kulmat kurtussa. Tässä siis teillekin:

 


tää on kaikista ihanin ♥

It's been such a strange, strange day

Tässä tämmönen musteroiskasu, jonka väänsin Lapin Kansaan tossa viime viikolla. Ps. tänään oli ihan hauska päivä. Piirtelin koko koulupäivän undulaatteja, lorvin 1½ tuntia kangaskaupassa, ja ostin ihanaa pitsiä. Sitten kävin taidekaupassa ja hommasin v i h d o i n k i n uudet mustetussikynä(mikävittuseon) terät ja pullon mustetta. Sitte sain melkein potkut duunista, mutten onneksi saanutkaan. nyt on kiva ja hyvä.

                                                           Jeanette - Pourque tu vas

Haluan kuunnella vanhaa poppia. ja iskelmää ja humppaa. haluan haluan.

onko totuuden löytämisen hintana itsensä kadottaminen?

tämmöstä hassua minuuskriisimössöä väänsin tuossa kuukausi sitten yhden kouluviikon ajan. Voin rehellisesti kertoa, että vihaan ensimmäistä kahta ruutua mutta ei niitä voinut poiskaan jättää.

Sitten vielä loppuun upea biisi upealta Nick Cave &  The Bad Seedsiltä (joilta tulee muuten uusi levy helmikuussa, jos et ole kuullut). Oon luukuttanut tätä bändiä koko viikon, varsinkin Abattoir Bluesia, Kicking Against the Pricksia sekä  Murder Balladsia.

Down the rabbit hole

 Eräs koulun kuvitustehtävä viime lukukaudelta. Arvatkaa mistä kirjasta mahdollisesti saattaisi olla kyse?

Äh,  Olen maanantaista asti  ollut kipeänä, selvinnyt 2/3 koeviikosta ja ravannut asioilla. Nyt mun to-do-lista, joka vielä viikon alussa oli tappaa mut stressiin, on lähes kokonaan ruksittu ja huomenna voinkin keskittyä hölläileen. Tänään en jaksanut lähteä mihinkään, möhösin vain kotona ja join tosi hyvää roiboos-teetä maustettuna inkiväärillä ja cayennepippurilla. Tää on mun uus herkkujuoma, piristää ja lämmittää kolealla säällä ihanasti. Ehkä tää jossain vaiheessa syrjäyttää j o p a  kahvin. Tai no, empä oikeastaan usko.

En malta odottaa huomisiltaa, NIMITTÄIN upea orkesteri Sydän, sydän on tulossa rolloon keikalle ja sattuman kautta sain nimeni vieraslistaan! Tätä keikkaa onkin odotettu jo pari vuotta, joten voitte kuvitella mun tän hetkisen fiiliksen, ja pelonsekaisen olotilan kun arvuuttelen kuinka kipeä olenkaan vielä huomenna. Nyt pitää mennä ottamaan lepiä, koska uni paras lääke on (siitä nauttikaamme)!

this is my idea of fun

the early maggots get the man

tänään mietin:
♦ miten monta aivosolua kuolee kuvataidekoulun pimiön kemikaaleja haistellessa viikoittain (vahingossa tietenkin!)?
♦ onko oikeiden valintojen tekeminen edes mahdollista?
♦ mikä huonoissa ja niin naiveissa high school-sarjoissa koukuttaa. tai siis miksi ihmeessä katson niitä?
♦ kuinka kauan kestää ennen kuin ihminen voi täydellisesti lakata sosiaalisesti olemasta?