Vaihtoonlähtö ja byrokratiatuskailua

Lähdin helmikuun alussa vaihtoon Englantiin, Birminghamiin. Hakemukset täytin jo edellisen vuoden keväänä ja paikka varmistui alkutalvesta. Valmistelu ja paperisota oli mm. aivan hirveää ja välillä halusin vain rullata itseni väkkäräksi ja kieriä sängyn alle viettämään taas yhden lukukauden kamalassa suomen kevätilmastossa. Kuitenkin jotenkin sain asiat järjestettyä, ja lähdin kuin lähdinkin vaihtoon.

SIRKUS

Tämä on kai kesän ensimmäinen päivitys, vaikka olen tehnyt sarjakuvia kuin hullu! Olen pyrkinyt pitämään sarjakuvapäiväkirjaa ja piirtämään päivittäin. Se on ja ei ole onnistunut. En ole vain saanut mitään nettiin, kun koko kesänä en ole saanut skannailtua tuotoksiani. Nyt koulun alkaessa pian ehkä saan ryhdistäydyttyä.

VIRRAN ÄÄRELLÄ

Välillä sitä vain on jollain oudolla, mutta kuitenkin aika kauniilla tavalla haikea. Tämä eräs alkutalven päivä oli juuri sellainen.

PIHALLA TAI KOTOSALLA, JATKUVASTI UHAN ALLA

Look behind. Go inside, quickly! Avoid stairs. 
Don't look at the mirror. Close the door. Look under the bed.

Pitää ottaa itseään niskasta kiinni. Uskaltaa mennä ulos päivänvalon jälkeen, hymyilläkin. Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua?

C'EST TOUT

KARKKIPÄIVÄ

Ettei tämä nyt mene miksikään rienaamiseksi, on sanottava että muuten tämän kyseisen kahvilan pullat ja sämpylit on hurjan herkullisia, edullisiakin! JA MAINOSTUSTA TÄTTÄRÄÄ, huomenna tänne ilmestyy pikku kertomus toissaviikonlopun Oulu-seikkailusta! Ole valmis tai älä. Lue tai älä. Ole kakkapylly tai älä!

  Translation to comic:
1. I BOUGHT SOME HOME MADE NOUGAT....  BIG MISTAKE 
 2. Om-nom. (like eating some sticky rocks. oh yes)--> *cracks* 
3. hmmmm. i can't really translate this :D
 4. "I'm stuck" FUCK THIS SHIIIT.

Luopumista ja toipumista

Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa sanoin, vietin toissa viikolla kamalinta syyslomaa ikinä. Syysloman lopussa, heti flunssasta suurinpiirtein toivuttuani, tippui kotiimme surupommi kun nuorempi koiramme jäi auton alle. En voi vieläkään käsittää, ettei kotiin tullessa vastaan kipitäkään enää kahta hurisevaa pystykorvaa, ja että meillä asuneesta kuuden pennun laumasta yksi on jo poistunut.

Vaikka tänä vuonna on tapahtunut paljon hyviä asioita, on myös tapahtunut surullisia asioita. Kai se vain on niin, että luonnon tasapainon täytyy säilyä.

Nuku rauhassa pikku Kaira.

Translation to comic: 
 1. I went back to Rovaniemi to spend my autumnsemester
2.Luckily I woke up in the morning with fever.
 3. I wraped myself to blanket and started to clean up and pack before I had to leave.
4.Quickly, have to get all my favourite clothes
5.Backpack full of activities "I'm goint to need all this shit, that's for sure"
6."Swoosh swooosh" says the trees of darks forests, when we go by.
7.I see the pups are waiting for me on the door.
8.Oh, If I only could have known then, it was going to be the very last time. RIP little Kaira.

olipa syysloma.

Olo pitäisi olla levännyt, mutta koin lomalla niin suuren menetyksen, että päinvastoin olo on kuin piesty. Tää sarjakuva julkaistiin Lapin Kansassa joskus juhannuksen aikaan.

pää(s)iäinen

Olin vastikään kun pääsiäsistä juhlittiin, mummolassani kyläilemässä. En tiedä oliko se heidän kannaltaan kovin antoisaa, mutta onko siinä jotain vikaa kun haluan viettää lomani makaamalla aloillani luvan kanssa ja tuhlata jokaisen sekunnin minkä käsiini saan, viimeiseen päivään asti. Vaikka enhän minä oikeasti halua, mutta sitä minä silti teen. Vaikka viereisessä huoneessa olisi sukulaisia jotka nähdäkseni matkustin 100 km etelään, väsyn kimakkaan huutamiseen ja päivittelyyn ja niihin iänikuisiin lätkämatseihin ja riehuviin lapsiin ja kangistuneeseen vuorovaikutukseen.

Onko ihme, että väsyttää eikä jaksa mitään, kun koko ajan pitää kaikkea ja olla tavoitettavissa ja näkyä ja nähdä ja aistia liikaa kerralla.  Jotenkinhan sen harmonian pitää pysyä yllä, jostain se on pois.

Pyhäpäiviä inhoan ja rakastan. Joulu on ihana, pyhyys ja hyväntahtoisuus tunkee ovista ja ikkunoista sisään. Ei ketään vituta muutakuin ajaessa jouluaattoaamuna markettiin ostamaan viimeiset pakolliset jouluostokset. Sukulaisten ilmeet itsetehdyn lahjan avatessaan. Lasten odotus ja lanttulaatikko ja koirat hölmistyneinä lahjapaperikasoista, yrittävät varastaa pakettiruusukkeita.
 Pääsiäinen taas! En pidä lampaasta enkä mämmistä enkä pashasta.

vaikka reissussa olo on kivaa, en tykkää olla vieraana. on vaikea tuntea itsensä rennoksi toisen kotona missä ei saa edes syödä aamiaista alusvaatteissa.

-----------------------
Tänään olen kuitenkin reipas ja teen kaiken mitä minulta vaaditaan ja vielä enemmän. Soitan puheluita ja kirjoitan sähköposteja ja katso, kuinka minä maalaan ja opin käyttämään photoshopia! Kun valahdan väsyneenä yhdeltätoista illalla sänkyyni kaiken antaneena, hämmennyn jo valmiiksi sekavista unista, joita tulen taas näkemään. Aamulla kirjoitan ne muistin aikana ylös, eihän sitä koskaan tiedä mitä niillä voi vielä tehdä. Tai ainakin oppia jotain itsestään.

Tuttuni sanoo että yhteiskunnasta sairastuu, mutta ehkä huonommin menisi yksin. Kuka minusta pitäisi
huolen heikkona ja sairaana ellei äiti ja yhteiskunta? Koska omat ajatukset pystyvät satuttamaan pahiten.

PS. Tänään tuli postissa kivoja lappusia. Sain kutsun valintakokeeseen Lahden muotoiluinstituuttiin ja Ouluun medianomilinjalle! Hymyilyttää.

oon hyvilläni, miksen olisi

kotona Rovaniemellä ja tunturissa. aika montaa viikkoa sitten, mutta silti.

Elämä on yksinkertaista ja rutinoitunutta. tiedän, mitä teen joka arkipäivä tiettyyn aikaan. Varmaan siksi 

olen kokenut aika paljon déja vuita tänä keväänä. Vaikka eipä se minua oikeastaan häiritse,

 se häiritsee enemmän, että ne rutinoituneet päivät eivät ole kauhean aktiivisia.

Kansanopiston lukukausi loppuu 1,5 kuukauden päästä, enkä jotenkin vielä ole valmis sanomaan 

hyvästit Limingalle. Vastahan minä tänne tulin. Toukokuun lopussa saan heittää hyvästit sille

itsenäisyydelle, ja rauhalle, jonka sain. Aion hommata itselleni oman asunnon aikaisintaan syksyllä.

 Mutta missä kaupungissa, se ei ole vielä varmaa. Siihen asti pyörin porukoiden nurkissa, ja ravaan 

 pääsykokeissa ja näillä näkymin myös festareilla ja Nepalissa. Ei paha ollenkaan.

tätä tää taas on

En minä sitä, etteikö satunnainen juopottelu keskiviikkoisin olisi hauskaa, muttakun se seuraava koulupäivä sitten.

Tämä työ väritettiin yhteistyössä toverini Markuksen kanssa.

Loma jatkuu, mutta jatkukoon. Unirytmi ja ajantaju ovat viimeistään nyt poissa tolaltaan.  Lisää kivoja suunnitelmia ja aavistuksen verran perhosia masussa ja himppunen pahaenteisiä aavistuksia, mutta se siitä!

tässä on roiskailu elokuulta, kun kirjoitukset stressasivat ja olin vihainen nuori nainen, ainakin välillä!

Vapaa ja yksin ja puhe siitä mitä pitäisi ja mitä ei pitäisi tehdä

Kun on ollut liian monta päivää yksin, ei enää osaa olla ihmisten ympärillä. Pitää nähdä muutakin kuin ne neljä tuttua seinää ja ajatukset joita ei pääse pakoon. Tänään join päiväkaljat vanhan ystävän kanssa ruotsin yo-kirjoituksista selviämisen kunniaksi. Se oli kivaa. Tänä iltana pitäisi myös pitkästä aikaa lähteä tanssimaan ja nauttimaan taas elämästä sosiaalisena eläimenä. Pelkään kuollakseni. Pitäisi myös lopettaa kahvinjuonti, että sydän pysyy kompissa. Hengitä.

 Jätän tämän vain tähän. Ps. Pitäisi myös päivittää blogia enemmän.

nämä päivät on lyhyitä,lyhyemmiksi käyvät, silti tai juuri siksi tunnen että jokin kasvaa.

Yhtäkkiä kaikki oli selvää. Hetken ajan. Pyöräilin kesäyössä ja itkin onnesta, mieleni synkronisoiduttua universumin kanssa samaan tahtiin. Tämä tahti on seesteinen ja levollinen, miksei olisi? Se oli sitä silloin, ehkä viime yönäkin. Kuitenkin tänään  mieleni vetää pirunpolkkaa ja tanssii yli kiskojen sinne mihin se haluaisi kuulua, mutta ei ikinä saa jäädä.

Eräänä viikonloppuna humalaiset ihmiset valuivat suurina pisaroina pitkin katuja mutkitellen ja täyttäen kaikki kaaosteorian vaatimukset. Vaikka eihän sillä mitään sääntöjä ole, koska koska mitä vain voi tapahtua milloin vain. Tämä mielessäni olen kymmenen vuotta odottanut meteoriittisateita öisin ja epäillyt kaduilla tapaamiani vastaantulijoita ja pelännyt hukkuvani aavikolle.

Tänään tajusin, että pitää nousta ylös ja tehdä. Nousin ylös, keitin kahvit, tein työt ja lepäsin hetken laakereillani. Luin surullisen sarjakuvakirjan, jonka löysin kirjakaupasta 1,5 eurolla. Olisin voinut maksaa siitä enemmänkin, niin hyvä se oli. Löysin myös suuren venäläisen vallankumouksellisen elämäkerran ja kirjan nostradamuksen ennustuksista. Tämä päivä oli hieman liian hyvä ollakseen totta, onneksi ei liian hyvä, koska sitten pitäisi taas pelätä milloin se kostautuu.

Laiskan monet kasvot

Ilmeeni kun eka on hauskaa, ja sitten tajuan että mulla on rästissä hirveästi koulutöitä, ja niiden palautus on ensi viikon alussa 

Ilmeeni kun yritän tunnin tuottaa järkevää essee tekstiä, ja luen kymmenen kertaa läpi ne viisi riviä jotka olen saanut aikaiseksi. 

Ilmeeni kun tajuan, että no what the hell, kyllä elämä tämmöistä laiskaa ynnykkää kantaa. ehkä teen noi työt huomenna.tai ylihuomenna. 

ps. venytin tänään septumia. oli kamalaa.