Tein koulussa digimaalauskurssilla pikapikana uusia layout-ehdotuksia. Nämä on mielestäni kaikki yhtä pikaisia ja töhryisiä, mutta haluaisin uutta ilmettä sivuilleni. Mikä on suosikkisi vai mennäänkö vanhalla?
1.
2.
3.
Hirmu onnellinen viikonloppu takana. Kerrankin Tornio osaa olla iloinen paikka, tänään Kevätaurinkoni tosin käynnisti autonsa ja palasi Ouluun. Paluu arkeen ahdistaa näin sunnuntai-iltana yhtä paljon kuin ennenkin, rästitehtävien läjät kasvavat kasvamistaan. Mutta tänään aamupäivällä juodessani pikimustaa kahvia parvekkeellani Tärkeän kanssa, melkeinpä keväisen auringon kutitellessa silmäluomissa, ei mikään voinut painaa hartioitani alas.
No words, no thoughts. Tein tämmöisen tässä vähän aikaa sitten, ja sain vihdoinkin sauman skannata sen.
Huomenna on penkkarit, odotan niitä innolla mutta en kyllä niin innolla kuin ehkä vuosi sitten. Saa nähdä pääsenkö edes ottaan kaljaa, kun mahdollisesti saan antibioottikuurin huomenna ja kurkkuni on niin kipeä, ettei kestä juoda pahemmin mitään. Angiina on ihana asia. Makasin koko viikonlopun ja maanantain kotona koira kainalossa ja vietin erokkoelämää. Koko ajan oli nälkä koska syöminen ja juominen oli niin tuskallista. Kotona lojuminen oli kuitenkin kivaa vaihtelua mun arkeen kuuluvan joka paikkaan juoksentelun sijasta.
Askartelinpaskartelin äsken pikkuisen, kun sattumalta autotallissa visiteeratessani löysin timpurinnauloja, mille keksin käyttöä. Niistä tuli mieleen Laura Vartion nahkanauhasta ja nauloista solmitut kaulakorut (tiedättehän niitä?). Vaikka olisin hyvinkin voinut sijoittaa roposeni kyseiseen koruun, päätin yrittää tehdä sellaisen itse sunnuntai-illan ratoksi.
Ja omasta mielestäni siitä tuli oikein hauska. Koruun meni kourallinen nauloja ja nahan sijasta metri satiininauhaa. Operaatio vei aikaa enintään hmmm...vartin. Mitä tykkäätte?
ps. taas hirveät taistelut bloggerin kanssa. Sivusto jumittaa, ja kun ei jumita, se heittelee postauksen kuvia miten sattuu. AARRGH go home blogger, you're drunk. PMMP- Jeesus ei tule, oletko valmis
Viime viikonloppu ja tämä viikko ovat menneet suloisessa sumussa. Viikonlopun aloitin jo maanantaina.
Käytin muutaman päivän asioiden unohtamiseen, muistamiseen ja arkistoimiseen. Nyt asiat ovat toistaiseksi järjestyksessä.. Löysin lipastonlaatikosta 12 muistikirjaa, joihin kirjoittelin ja piirtelin ala-asteikäisenä. Oli mielenkiintoista tutustua uudestaan nuoreen minääni, ehkä jopa opin jotain uutta itsestäni. Sain myös vihdoinkin siivottua huoneeni, ja nyt se on asuttavan näköinen. Pistän siitä ehkä huomenna kuvia.
Sen lisäksi olen juhlistellut pikkujouluja, pelannut hassuja seurapelejä, katsonut monta hyvää elokuvaa, herkutellut vähän liikaa ja kuunnellut hiljaisuuden rikkovaa pakkasen pauketta ja koittanut bongata revontulia. Niitä en nähnyt, mutta näin kauniin ruosteenpunaisen kuun. Nyt tiedä mitä Pelle Miljoona tarkoitti, kun lauloi "Kuu on kuulemma ruosteenpunainen, ja niin surullinen. Mä en usko mitään ennen kuin nään omilla silmilläin"
Otin nämä kuvat köyhän miehen makro-tekniikalla, eli pistin kaksi objektiiviä peräkkäin ja eikun räiskimään. Tuli ihan jännä lopputulos, tässä on nyt vain pieni pintaraapaisu siitä kuvamäärästä, minkä innostuin läiskimään.
Päivän inspiraatiolähteet: Frida Kahlo, tekokukat, sisäelinkuvat (kuten kuvataidekouluni opettaja kauniisti kutsuu niitä tietynlaisia makrokuvia), ranskalainen coldwave ja elokuvien femme fatalet.
Kirjoitan tätä postausta ystäväni lahjoittama upea kirpputorilöyty, musta tekoturkispörrötakki päälläni. Tämä päällä tunnen itseni pikkuriikkisen kohtalokkaaksi ja ihkaoikeaksi naishenkilöksi, EIKÄ MUUTEN PALELE ENÄÄ IKINÄ. Hykertelen pienesti mielessäni, kun mietin kenelle tämä aarre joskus aikanaan on kuulunut.
Ruth - Polaroid Roman Photo
Kuulin tämän biisin toissayönä ja se jätti lähtemättömän vaikutuksen. Halusin tietää, mitä kappaleessa lauletaan, käänsin lyriikat suomeksi ja sen jälkeen tykästyin siihen vieläkin enemmän. Älkää syyttäkö mua, jos joissakin lauseissa on pieniä käännösvirheitä, olen huono ranskassa, vaikka käytinkin sanakirjaa apuna.
polaroid kuvaromaani, rakastetut tunteelliset salamat. humanoidi, tuntematon. mahdotonta rakkautta ja melodraamaa.
vaikuttava filmi, lohduton pieni kupla minä en ole tarpeeksi vanha ollakseni viisas kuin kuva , vahinko , vahinko vahinko.
Sinä tiedät että olen niin herkkä, valossa ja saavuttamattomissa. zoomin edessä vaaleanpunainen suodatin jos haluat, jos haluat että minä poseeraan
kolme pientä kierrosta verkkokalvoissa unettomaan intiimiin yöhön mutta se olet sinä, joka asettelee sanat kupliin, unissakävelijä.
Eräs koulun kuvitustehtävä viime lukukaudelta. Arvatkaa mistä kirjasta mahdollisesti saattaisi olla kyse?
Äh, Olen maanantaista asti ollut kipeänä, selvinnyt 2/3 koeviikosta ja ravannut asioilla. Nyt mun to-do-lista, joka vielä viikon alussa oli tappaa mut stressiin, on lähes kokonaan ruksittu ja huomenna voinkin keskittyä hölläileen. Tänään en jaksanut lähteä mihinkään, möhösin vain kotona ja join tosi hyvää roiboos-teetä maustettuna inkiväärillä ja cayennepippurilla. Tää on mun uus herkkujuoma, piristää ja lämmittää kolealla säällä ihanasti. Ehkä tää jossain vaiheessa syrjäyttää j o p a kahvin. Tai no, empä oikeastaan usko.
En malta odottaa huomisiltaa, NIMITTÄIN upea orkesteri Sydän, sydän on tulossa rolloon keikalle ja sattuman kautta sain nimeni vieraslistaan! Tätä keikkaa onkin odotettu jo pari vuotta, joten voitte kuvitella mun tän hetkisen fiiliksen, ja pelonsekaisen olotilan kun arvuuttelen kuinka kipeä olenkaan vielä huomenna. Nyt pitää mennä ottamaan lepiä, koska uni paras lääke on (siitä nauttikaamme)!
2.
3.
Hirmu onnellinen viikonloppu takana. Kerrankin Tornio osaa olla iloinen paikka, tänään Kevätaurinkoni tosin käynnisti autonsa ja palasi Ouluun. Paluu arkeen ahdistaa näin sunnuntai-iltana yhtä paljon kuin ennenkin, rästitehtävien läjät kasvavat kasvamistaan. Mutta tänään aamupäivällä juodessani pikimustaa kahvia parvekkeellani Tärkeän kanssa, melkeinpä keväisen auringon kutitellessa silmäluomissa, ei mikään voinut painaa hartioitani alas.
