Nää kuvat on elokuulta (hehe eli yli kolme kuukautta myöhässä), mutta halusin pistää näitä tänne näin, ku kesäisten kuvien auttaminen jotenkin helpottaa niin paljon tätä talven sietämätönvittusaatana-fiilistä.
Mutta toisaalta ihan kiva että talvi on tullut koska:
Kävin perjantaina extemporereissulla isäni kanssa Pyhätunturilla lautailemassa ja rentoutumassa. Oli tosi kivaa lautailla ekan kerran kahteen vuoteen, vaikka alussa olikin taidot vähän ruosteessa. Tajusin myös että mun isä on törkeän siisti tyyppi, kun keskusteltiin sen kanssa yli tunti islantilaisesta musiikista ja fiilisteltiin Tuomari Nurmiota. Ja sen mielestä Sydän, Sydän on hyvää musaa. MITÄ
Seuraavana päivänä menin Kauppayhtiölle Vitus-taidefestivaaleille. Pirtti oli tupaten täynnä, viini virtasi ja tunnelma katossa! Tänään vietin koko aamupäivän lämpimässä kainalossa peiton alla katsellen brittikomediasarjaa Black Books. Ihan loistava ohjelma, suosittelen!
Ajattelin, että voisi olla hauska tehdä kysymys-postaus. Että te voitte kekkailla mulle hauskoja ja vaikeita ja mielenkiintoisia tai ihan tyhmiä kysymyksiä, johon sitte vastailisin vaikka videolla tai sitte tekstinä. Mitä ootte mieltä? Mihinkään liian henkilökohtaiseen en välttämättä vastaile. Eli kommenttia tulemaan vain!
I was thinking, that it would be fun to do question-post. So if there's something you wanna ask for me, don't hesitate to put some (SHITLOADS OF) questions to the commentbox!
Ystäväni Kaisa päätti tehdä maijapoppaset kirjaston lukusalissa.
Tän postauksen pointti oli mun tuunaamaa kirpparihame, josta tein tollasen öhmöh mikä sen nimitys on... high low-mallisen systeemin. Mitä pidätte?
Nää tapahtumat on tosiaan noin kuukausi sitten eletty mutta koska en ole jaksanut lusia tietokoneen ääressä pahemmin viime aikoina, kuvat ilmestyy vasta nyt.
Parin tunnin päästä alkaa marraskuu, sen kunniaksi:
Kävin toissa viikonloppuna Iniksen kanssa Suomineidon alapäässä (read as helsingissä) pyörähtämässä. Meidän oli tarkoitus mennä katselemaan Placebon keikkaa. Oikeasti mulla ei olisi ollut saumaa lähteä reissuun, seuraavana maanantaina oli ranskan kirjoitukset joten eipäs tullut opiskeltua. Mutta eipäs sen puoleen päästy Placeboakaan katselemaan, se peruttiin puolisen tuntia ennen shown alkua.
Aluksi vähän harmitti, mutta haettiin Viinarin kanssa kaupasta vähän mietoa keskiolutta ja kehiteltiin illan plääniksi Circuksessa järjestetyt Rottafestit. Pääsylippu ja narikka olivat kalliit, kalja kallista ja pahaa (puhumattakaan siitä ,miten kauan sitä joutui jonottamaan!) mutta Notkean Rotan superenerginen keikka ja pari SMC hoodratsien vetämää viisua pelasti koko illan!
SINÄ OLET KAKKAPYLLY
ostin mahdollisesti maailman hienoimman kangaskassin levykauppa äxästä. Mun paskan huumorintajun tuntien ei ole yllätys, että olen halunnut tuota kyseistä asustetta jo melko kauan. Tän ja yhden UFFilta sikakalliilla lunastetun samettipaidan ja trasher-arskojen lisäksi mun materiahankinnat rajoittuivat täydellisen viininpunaisiin vakosamettihousuihin, jollaisia olen koittanut metsästää kissojen,koirien ja karttojen kanssa puolisen vuotta!
fotogeneettinen tervakeuhkomatkatoverini Inari, jonka esteettinen röökaaminen vei reissun aikana suuren tilakapasiteetin muistikortiltani.
Voin kertoa että kuumotti nähdä noin monta siivekästä olemassa olemassa noin pienessä tilassa noin nälkäisinä ja lihanhimoisina... e-en tosiaankaan kammoksu lintuja. En ainakaan puluja. En ainakaan myönnä.
Seuraavana päivänä kierreltiin vähän kylttyyrisiä köhteitä niinku Kiasmaa. Ajattelin pistää huomenna kuvamateriaalia Kiasman seikkailulta, koska muuten tää postaus olisi noin kilometrin mittainen enkä edes itse jaksaisi skrollata sitä läpi.
Palasimme rolloon yöjunassa, ja koska menimme fiksuina tyttöinä ostamaan junaliput hyvissä ajoin eli noin 10 minuuttia ennen junan lähtöä, meidän oli pakko ostaa lemmikkivaunupaikat. Voin kertoa että siellä vaunussa ei pahemmin sinä yönä nukuttu.
Asiaan saattoi vaikuttaa laatikollinen pieniä vihaisia perhoskoiria jotka räksyttivät lähes joka pysähdyspaikalla, ja se ettei lemmikkivaunun penkkejä saa ala-asentoon.
Joka tapauksessa selvisimme suhteellisen elossa kotiin. Parin viikon päästä syyslomalla etelä kutsuu taas! huh-huh.
Tuli tämmöinen hassu juttu mieleen. Oon monta vuotta miettinyt, miksi inhoan niin kovasti jotain slogan t-paitoja ja kuvia jossa on joku tosi fancy mietelause. Siis just niitä mitä weheartit ja tumblr on täynnä.
Mulla halkeaa pää sillon, kun joku hihhuli moralisoi mun tekoja esim. "no sähän oot tosiaan kasvissyöjä miten voit muka syödä kananmunia" tai "et kai sä oikeasti oo tehny niin ja näin" tai sitte jakaa jotain päteviä elämänohjeita niinku paraskin zenmestari: "sun pitäs ottaa itsees niskasta kiinni ja ryhdistäytyy". joojoo.
Sitte kun joku molopää vielä tulee kadulla vastaan päällään t-paita johon on painettu joku tosi kliseinen elämänohje, vaikkapa LOVE LIVE LAUGH. Sitte sitä vaan aina miettii, että no ei vittu. Onko nää ihmiset nyt sitte nii upeita ihmisiä, että niiden paidoillaki on oikeus jaella muille elämänohjeita. kyllä pistää vihaksi.
Ne t-paitojen tekstit on sitä paitsi yleensä ihan puhtaita itsestäänselvyyksiä. Näin kirpparilla yks päivä paidan, jossa luki you'll never be as young as you are now . Ilmeeni:
ja oisin halunnut ostaa sen paidan ihan vaan sen takia, että voisin kirjottaa siihen isolla punaisella permanenttitussilla että YOU DON'T SAY (ja ei, en oikeesti sortunut pistään blogimerkintään memekuvaa. Please forgive me!)
Yksi outo teksti-t-paitojen alalaji on "humoristiset" itsensä morkkauspaidat. Miksi joku vapaaehtoisesti käyttäisi paitaa missä lukee "vaikea luonne" tai "omituinen höpöttäjä"? Miettikää tilanne, missä oot baarissa sellanen paita päällä. Joku tyyppi bongaa sut baarin toiselta puolelta ja on aikeissa tulla jutteleen ja tarjoon drinkin. Se kävelee itsevarmasti lähemmäksi kunnes se on niin lähellä, että se voi katsoa mitä sun paidassa lukee. "Omituinen höpöttäjä" kirkuu sun t-paita. Reaktio: okei hmmm. kuulostaa friikiltä,en tosiaankaan usko haluavani tutustuu johonki omituiseen höpöttäjään! Ensivaikutelma 10/10.
Jos itse olisin t-paitojen graffojen suunnittelija, tekisin vain hienoja tekstejä paitoihin. Jotain tosi yllättävää ja hassua. Tai epäsopivaa. Sellasia tekstejä että kun sen ohimennen sattuis lukaisemaan, joutuis hetken miettiin mitä helvettiä just luki. Esim "En ikinä oppinu ollieta, joten myin mun skeitin ja ostin longboardin" (näille ois kysyntää) tai "Jesse diggailee mua ehdoitta" "Olin vahinko" en tiiä teistä mutta mä ainaki käyttäisin noita hehehehhee. Tai siis, käyttäisin, jos suostuisin ylipäätään pitään iskulause-t-paitoja.
ihan hullua miten paljon voi sää vaihtua vartissa. Eka oli tän näköistä.
sitte yhtäkkiä auton ulkopuolella näytti tältä. o-ho.
Juhannus oli ja meni epätodellisissa meiningeissä. Viime vuonna ruisrockissa tapaamani espoolainen tuttu soitti mulle ja kertoi olevansa Rovaniemellä juhannuksen. Missasin kaikki bileet, joten kiertelimme hänen kanssaan ympäri rolloa lennellen seurasta seuraan ja final destinationimme oli perinteinen yötivoli. 4/5 juhannus ja propsit spontaaniudesta ja siitä ettei päätä kivistänyt seuraavana aamuna! Tajusin muuten että Suomi on helvetin pieni maa, koska espoolainen kamuni bongaili täältä espoolaisen tuttunsa ja mä tiesin sen espoolaisen tutun serkun ja se espoolainen tiesi mun rollolaisen mikroserkun vantaalaiset kaverit jotka oli sen kaa samalla leirillä huh-huh :---D
Toissapäivänä bongailin ystäväni Mirvan kanssa katutaidetta ja söin maailman parhaan vohveliannoksen bar 21:ssä, sen jälkeen alkoi Rovaniemen keskustan kapitalistisen toiminnan suurin ylpeyden ja ilon aihe, jokavuotinen shoppailutempaus yötön yö. IHmisiä tunki joka reiästä ja olin varma etten enää ikinä mee shoppaileen.
mä uskaltaudun avautumaan
Tänään tajusin erään aika painavan faktan, mikä sai mun erinomaisen sadepäivän hieman tolaltaan. Käyn lukion 3,5 vuoteen, joten minulla on vielä 2,5 lukukautta jäljellä. Parhaat ystäväni muuttavat täältä jo ensi keväänä etelä-suomeen jos suunnitelmat pitävät kutinsa. Minä jään tänne. This scares the shit out of me. Mitä teen sitten? Pelkään että viimeisetkin rippeet tiiviistä ystäväporukastani hajoaa.
Ystävyyssuhteita on muutenkin lukion aikana kariutunut enemmän tai vähemmän, pelkään että jään yksin ja/tai flippaan totaalisesti. Vaikka yritän olla mukava ihmisille, ja kohdella heitä paremmin kuin itseäni, tuntuu välillä että oon maailman pellein muija ja rivit mun ympärillä harvenee. Kaikista eniten loukkaa, että rakkaat ihmiset, jotka ovat paskoneet lasinsirpaleita mun ihon alle, eivät pysty luottaan muhun. Vielä groteskimman tästä tilanteesta tekee se, että mä luotan niihin sokeasti.
Pelottaa myöskin Rovaniemen jättäminen lukion jälkeen. Olen aina asunut täällä, enkä tiedä miten sopeutua uuteen kaupunkiin, varsinkin kun ne rakkaimmat ihmiset jäävät napapiirin toiselle puolelle. Toisaalta odotan sitä innolla, toivon että voin aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä ja tutustua moniin uusiin upeisiin ihmisiin ja voittaa monta haastetta, jotka tuntuvat aluksi mahdottomilta ja kasvaa pääni sisällä.
Tämä ei tosiaankaan taida olla positiivisin postaukseni. Mikäpäs teki päivälle sen kauniin loppusilauksen, joka katkaisi savusalon selän: sateen tauottua ja asfaltin kuivettua lähdin aivojenpuhdistus lenkille mukanani koira ja cruiser. Alamäkeä rullatessani tajusin, että lauta menee t o d e l l a hitaasti , vaikka yleensä vauhti oli siinä kohtaa rullatessa hurja (siis aloittelijalle). Jaahas, laakerit paskana. Jaahas renkaat menee vaihtoon. Sitten huomasin että olin onnistunut paskomaan myös nilkkani jossain välissä. Kaiken lisäksi mulla ei oo massia ostaa uusia rullia ja laakereita cruisiin :--( Ei tälle voi ku nauraa. Tässä on tosin hyvätkin puolensa; joudun viettämään koko viikonlopun neljän seinän sisällä koulukirja kädessä joten koeviikko saattaa mennä jopa hyvin.
MUTTA tässä viikossa on ollut muutakin hyvää! Toissapäivänä kävin ihanien tyttöjen kanssa korkkaamassa terassikauden KY:llä! KYLLÄ. Sen jälkeen menin näiden samaisten naikkosten kanssa pitkästä aikaa elokuviin, katsomaan Dark Shadowsin. Sen jälkeen eksyimme (tai krhrmhmm minä eksyin)auringonlaskuun näyttelemään napaa vastaantulijoille ja heittelemään ollieita ja lentelemään skeittirampilta alas. MUTTA siitä ensi postauksessa ! Tää oli vain tämmöinen sneaky peaky teaser, tyyliin "pysykää kanavalla" "eikä siinä vielä kaikki" "tapahtuu ensi jaksossa" "to be continued" ahahah tuli mieleen lapsuuden eeppiset pokémon-jaksot, jotka oltiin jaettu moneen jaksoon ja jakson lopussa luki aina just noin :' D
Ihanalle Paulalle ^ kiitokset taas lärvikuvien napsimisesta♥
Perinteiseen weekday illusion-tapaan päätin heittää postauksen loppuun vielä höpön gifin.
P.S: (en malta lopettaa kirjoittamista!) löysin tänään kirpparilta 4 eugenillä törkeän karmean ja aika tosi hienon discopallolampun. Tiedättekö niitä pyöriviä mustia muovipalloja, joissa on värikkäitä muoviruutuja joista loistaa valoja 8))) Kuin tehty sheikkaan yksin himas-krebailuun!
Heikki kuula - musta päivä
Leijonamieli & Putkimiehet - laulu sade päivä varalle
Tylsääkin tylsempi äitienpäivä takana. Hirveä morkkis päällä, kun en saanut tehtyä äidin lahjaa enkä korttia valmiiksi. : ( Jos mulla ois lapsia ja ne ei muistaisi mua mitenkään materiaalisesti äitienpäivänä, olisin helvetin pettynyt (read as vihainen). Toisaalta en saanut tänään mitään muutakaan aikaiseksi, kävin rullaamassa pari kilsaa samalla ku soitin pohkulle, ja tein ruokaa.
En jaksaisi millään oottaa, että koulut loppuu. Liian paljon kaikkea hauskaa tiedossa! Meen graafisen suunnittelun työpajaan, S-joelle, Helsinkiin,Puntalaan punkfestareille ja Oulu 187:aan. Sitten aion skeitata ja juhlia ja seikkailla ja maalata paljon.
Ainoa ongelma tällä hetkellä on raha. Teen kyllä jotain pieniä lehtijuttuja, mutta niistä ei saa niin paljon rahaa että voisin kustantaa mun kaikki kesähurvittelut. Eilen sain idean että voisin myydä mun sielun pahamaineiselle puhelinmyyntifirmalle kuukaudeksi. Siitä saisin sen verran massia, että pärjään kesän yli ja hyvällä tuurilla riittäisi rahaa vielä syksyllekin.