Thymos

Yksi episodi elämässäni loppui nyt, eikä tämä ole ainakaan näin viikon savuttomuuden jälkeen olekaan niin vaikeaa kuin luulin, tärkeintä on pitää itsensä kiireisenä, ja se onnistuu kyllä! En tiiä pysynkö päätöksessä, mutta yritän kovasti. Tässä vielä hieno biisi aiheeseen liittyen.

Yöjuttuja

Öitä ulkona. Teollisuusalueella, laulaen alikulkutunneleissa, sateessa, parvekkeilla ja terassilla uutta ihanaa ukuleleani soittaen.Kotiin ennen kukonlaulua kun kaste on maassa, ja katulamput hohtavat pimeyttä. Kuiskauksia pimeässä, välillä pelkäsinkin. Kuitenkin päivä nousi aina uudestaan tuoden mukanaan uusia muistoja, joita miettiä talvella kaihoten. Päiväunet nurmikolla ja historian lukemista. Olen pitänyt hurjan hauskaa, lähinnä ilman alkoholia ja tuntuu, että nyt asioissa on oikeasti jotain järkeä.

Olisi hirveästi kuvia esimerkiksi juhannukselta, ja kuukausi sitten tehdyltä keski-Suomen reissulta, jolloin kävin Bättre Folk-festareilla, Oulussa, mökillä ja vähän siellä sun täällä. Ehkä pistän parhaat palat nettiin syksy-ynnykän yllättäessä. Nyt menen nukkumaan niin, että aamu tulisi nopeammin ja pääsisin juomaan aamukahvit terassilla ja soittamaan auringonkeltaista ukuleleani (Jonka pikkusiskoni muuten nimesi Margaretaksi. hih).

nämä päivät on lyhyitä,lyhyemmiksi käyvät, silti tai juuri siksi tunnen että jokin kasvaa.

Yhtäkkiä kaikki oli selvää. Hetken ajan. Pyöräilin kesäyössä ja itkin onnesta, mieleni synkronisoiduttua universumin kanssa samaan tahtiin. Tämä tahti on seesteinen ja levollinen, miksei olisi? Se oli sitä silloin, ehkä viime yönäkin. Kuitenkin tänään  mieleni vetää pirunpolkkaa ja tanssii yli kiskojen sinne mihin se haluaisi kuulua, mutta ei ikinä saa jäädä.

Eräänä viikonloppuna humalaiset ihmiset valuivat suurina pisaroina pitkin katuja mutkitellen ja täyttäen kaikki kaaosteorian vaatimukset. Vaikka eihän sillä mitään sääntöjä ole, koska koska mitä vain voi tapahtua milloin vain. Tämä mielessäni olen kymmenen vuotta odottanut meteoriittisateita öisin ja epäillyt kaduilla tapaamiani vastaantulijoita ja pelännyt hukkuvani aavikolle.

Tänään tajusin, että pitää nousta ylös ja tehdä. Nousin ylös, keitin kahvit, tein työt ja lepäsin hetken laakereillani. Luin surullisen sarjakuvakirjan, jonka löysin kirjakaupasta 1,5 eurolla. Olisin voinut maksaa siitä enemmänkin, niin hyvä se oli. Löysin myös suuren venäläisen vallankumouksellisen elämäkerran ja kirjan nostradamuksen ennustuksista. Tämä päivä oli hieman liian hyvä ollakseen totta, onneksi ei liian hyvä, koska sitten pitäisi taas pelätä milloin se kostautuu.

Welcome to Disneyland

Juuh, tosiaan penkkarit oli tuossa torstaina, ja meidän koululla oli teemana Disney. Ensin inhosin sitä teemaa, mutta kun keksin itselleni hyvän asun, olin aivan innoissani! Olen tosiaan tuo Cruella De Vil, jos joku ei tunnistanut. Ehkä mun sisällä sitten asuu joku pieni disneypahis, koska toi hahmo sopi mulle pelottavan hyvin ja vaatteet löytyi omasta kaapista, hanskoja, peruukkia ja holkkia lukuunottamatta.

Kuten viime postauksessa selitin, pelkäsin että angiina olisi estänyt mua viettämästä kivat penkkarit, mutta enemmän päänvaivaa aiheutti laskuhumala keskellä päivää ja 1½ tunnin jono Onnelaan, jossa jatkot pidettiin. Näistä pikkutakaiskuista huolimatta päivä oli satumaisen hauska! Yksi hauskimmista jutuista oli, kun pääsi sotkemaan niiden junnujen naamoja, jotka joskus ovat olleet ärsyttäviä. Ah, todella terapeuttista.

Jeminan,  Maijan, Veeran ja Hiljan kanssa poseeraamassa

Iso paha susi, kolme pientä porsasta ja karhukopla oli menossa kylpemään koulun pihalla

Oliko edes voittajafiilis, kun tajusin perjantaiaamuna, että olin selvinnyt hyvinkin hengissä penkkareista. Mission completed! KA-CHINGGG

Valokuvat ovat viimeistä lukuun ottamatta Anni Tapion ottamia, kiitos  että sain käyttää näitä!