Lähtöpäivä, aka seikkailun alku

Vaihtoonlähtö ja byrokratiatuskailua

Lähdin helmikuun alussa vaihtoon Englantiin, Birminghamiin. Hakemukset täytin jo edellisen vuoden keväänä ja paikka varmistui alkutalvesta. Valmistelu ja paperisota oli mm. aivan hirveää ja välillä halusin vain rullata itseni väkkäräksi ja kieriä sängyn alle viettämään taas yhden lukukauden kamalassa suomen kevätilmastossa. Kuitenkin jotenkin sain asiat järjestettyä, ja lähdin kuin lähdinkin vaihtoon.

Oho. Minä? Täällä?Näköjään.

Hups ups olen pitänyt melkein 1,5v taukoa sarjisbloggailusta. Mulla ois kyllä materiaalia millä rällätä, mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi. Aloitin viime keväänä tekemään sarjakuvia ihmisten unista. Tässä on yksi hassunouto uni, jonka ystäväni Juho näki.

Mietintöjä rakkaudesta

Mietin tässä kesällä (kyllä, olen surkea päivittämään blogiani), että jos ja kun etsin taas itselleni uutta sielunkumppania, minkälaisen ihmisen viereeni haluaisin. Vaikka tällä hetkellä yksinolokin tuntuu aivan kivalta, niin totta kai mietin välillä että milloin ja missä saattaisin tavata Hänet. Jokaisen eron jälkeen tajuan enemmän ja enemmän, minkälaisten ihmisten kanssa minulla hommat toimii. Ehkä kuitenkin tapaan joskus ihmisen joka ei ole mitään näistä ominaisuuksista mutta Hän vie jalat altani, kuka tietää?

Luontodokkarit rules ok

JYTÄKESÄ-16 seikkailut tiivistetttynä

PIMEÄ viikonloppu

Enää ei tunnu hyvältä tai pahalta

Tiiän että oon ennenkin postannut minun ja juuson eroista ja riidoista ja yhteenpaluista. On hassua ajatella, että me ei palattaisi enää yhteen, mutta ehkä ympyrän pitää nyt sulkeutua. Case closed.

 mulla ois vaikka kuinka paljon juttuja skannattavana ja osa valmiiksi skannattunakin, pitää varmaan ripotella niitä kesän anteja tänne ehkä muutamassakin eri postauksessa. En tiedä miksi inhoan skannaamista näin paljon, se on mukavampaa koulun superskannereilla. Ehkä tässä on yksi syy, minkä takia päätin pitkästä aikaa aloittaa digimaalaamisen. Ostin keväällä alennuksella Mangastudion eli Clip studio paintin. Minulle myytiin sen mangana, mutta jostain syystä se on koneellani nimeltään Clip studio? Sen takia tässä postauksessa on kaikkea hassua kikkailua, halusin kokeilla kaikkea hauskaa mitä siitä ohjelmasta löytyy, enkä pettynyt laisinkaan. Onhan se hieman erilainen käyttää kuin esimerkiksi Photoshop (jonka maksetun version vahingossa postin koneeltani, hyvä mie :v), mutta uskon että totun kyllä.

pistetään tähän vielä maailman kaunein erobiisi:

Sydän, sydän - Tiikeri

äänet joita vihaan: mm. kahvilusikan kilinä

Nää on näitä mun aistiärsytys-juttuja. Vihaan hulluna sitä kun jotkut ihmiset kilisyttää lusikkaa kahvikupissa niin, että ei oikeasti kuule edes keskustelua. Ps. tää vika sivu on siis täysin ajatuksiani, en oikeasti mennyt nakkelemaan kenenkään lusikoita :--D  

 Mitkä äänet teitä ärsyttää?

Saanko esitellä: Kummetus

En ole pitkään aikaan tehnyt mitään hahmosarjista, josta voisi enemmänkin ammentaa settiä. Ja koska pissakakka-huumori toimii aina, niin tämmöinen paskiainen tuli luotua. To be continued --->

Lennon ja Bowie ja muut kauniit mutta menneet.

Kuukauden sisällä on kuollut muutama merkittävä kulttuurinen henkilö. Ensin Lemmy, sitten David Bowie ja nyt Alan Rickman. Maanantai-aamuna kun kun olin valmistautumassa kouluun lähtöön loman jälkeen, Juuso sanoin "ohoh, taas on musiikkimiesten rivit harvenneet, Bowie on kuollut". Mie olin ihan epäuskoinen ja sanoin "No ei varmasti ole!" David Bowie oli uskomaton muusikko, hahmo, myytti jonka vain jotenkin uskoin elävän ikuisesti ja muuttavan avaruuteen kun se on mahdollista.

EN oo oikeasti koskaan ollut näin järkyttynyt jonkun muusikon tms. poismenosta.
Siitä tulikin mieleeni vihdoin julkaista tämä sarjakuva, minkä tein John Lennonin kunniaksi syyslomalla. Kuullessani kaupassa käydessä radiosta, että sinä päivänä 9.10, olisi Lennon täyttänyt 75 vuotta, järkytyin kun olin jotenkin aivan unohtanut hänen ylipäätänsä kuolleen. On lohduttavaa ajatella, että ihmiset jäävät elämään teoissaan. Jotkut Lennonit ja Bowiet enemmän kuin muut, mutta ketään ei voi unohtaa kokonaan.

Provosoiduin eli Hottikset voitti.

Minun sisällä on niin hirveän iso määrä rakkautta, että välillä säikähdän

Noniin siis tilannehan on taas seuraavanlainen, että tehtiin sitte comeback, melkein pari kk sitten. Ja tässä on sarjakuva liittyen edelliseen postaukseen, mummolareissuun, mutta en heti uskaltanut jakaa tätä.

Tietokoneen lyhyt oppimäärä

Kaikella kunnioituksella, välillä vanhoille ihmisille (ja ei ees niin vanhoille) tietokoneen/elektroniikan perusjuttujen opettaminen voi olla yllättävän työlästä! Mutta puspus että haluatte oppia!

pian sorsatkin katoaa. kai.

Mutta oikeasti olen tosi onnellinen nyt.

Kun tummat sadepilvet sataa alas ja tuuli laantuu, jää vain toivo. Ainakin toivon niin.

Viikkoja jatkunut äänetön ja äänekäs kommunikaatiovaje loppui yhteiseen päätökseen sanoa hyvästi. Ei tunnu hyvältä eikä pahalta, paitsi välillä tuntuu tosi pahalta. Parempi kuitenkin näin.

kulttuuria kaupungissa ja korvessa

Koto-olo oulu olo

Heinäkuu (en osaa postata reaaliajassa)

Heinäkuu oli levoton, mutta ihana kuukausi. Kahden viikon Ruotsi-Tanska-Ruotsi-Suomi- autoreissun jälkeen mieleni oli avartunut, kamerani muistikortti täynnä, niin myös piirustusvihkoni. Pelkäsin etukäteen miten niin pitkä perhereissu sujuisi, mutta olin turhaa huolissani! En olisi koskaan uskonut, miten kiehtovaa olisi nähdä Ruotsi ja Tanska päästä päähän. Kävimme viikon olemassa kummitätini merenranta-asunnolla ja yhden yön Tukholmassa. Kööpenhaminassa ja Tukholmassa lievää yleistä sekaisuutta aiheutti AC/DC:n kiertue, joka parina päivänä osui kanssamme samaan kaupunkiin. Kööpenhaminassa lähijunamatkamme koki fanaattisen esteen, kun 100 AC/DC-fania tunki samaan junaan kanssamme. Vaunut olivat NIIN täynnä kaljaa juovia ihmisiä, että ovet menivät rikki. Tietenkään meille ei riittänyt paikkoja, kuten ei monelle muullekaan, joten jouduimme seisomaan käytävällä (koko pitkän Köpispäivän päätteeksi, jes). Vian korjaamisessa meni tunti. Heti kun ovi saatiin korjattua ja kerkesimme liikkua n. 5 metriä, joku järjen jättiläinen päätti painaa hätäjarrua. Sitten kaikki komennettiin ulos junasta ja oli pakko etsiä toinen kyyti Kattegatiin. Mulla oli tästäkin illasta sarjakuvastrippi, mutta sitä ei jostai syystä tullut skannattua.

Niin ja nykyään asun tosiaan Oulussa, päästyäni tänne kouluun. Vaikka aluksi tuntuikin vähän vaikealta sopeutua lähiöelämään ja uuteen kotikaupunkiin, olen päässyt muutosvaiheen ohi jo, onhan kaupunki ennestään jo kovin tuttu.

On hullua, kuinka hitaasti ja liianki nopeasti elokuu meni. Onneksi kerkesin käydä vielä mökkeilemässä, perheen luona ja olla vain yksinäni ennen kuin loma loppui. Nyt olen valmis aktiiviseen arkielämään näin 4kk kesäloman jälkeen.

Ollaanko koko kesä näin

Aloin kesäkuun puolessavälissä, käytyäni veljeni perheen luona Pirkkalassa, pitää sarjakuvapäiväkirjaa. Löysin Tigerista halvan pitkulaisen luonnoskirjan, joka aivan kirkui päästä täytettäväksi sarjakuvastripeillä. Olin projektista innoissani, mutta elokuun, muuttorumban ja Ouluelämän alettua unohdin sen pikkuhiljaa. Nyt kun uusi koulu on startattu käyntiin, olisi tarkoitus jatkaa sarjakuvapäiväkirjan tekoa, koska haluan muistaa ensimmäisen syksyni Oulussa vielä pitkään. Olo on odottava, aika hyvällä tavalla jännittynyt ja aika onnellinen. Tuntuu että hommat vaan loksahtelee paikoilleen, toivon että nousukiito jatkuu. Heti kun paranen tästä syyskaudenavajaisflunssasta, aion ottaa kaiken tästä uudesta alusta irti.

Tämän strippisarjan aikana kerkesin käydä katsomassa herttaisia veljentyttäriäni (joita jumaloin) etelässä, Hailuodossa perinteeksi muodostuneilla Bättre Folk- festareilla, pari kertaa mökkeilemässä Kemijärven metsiköissä ja sain myös kuulla pääseväni Ouluun opiskelemaan visuaalista suunnittelua. Ei paha ollenkaan! Seuraavaan postaukseen tulee sarjakuvani kaksiviikkoiselta Ruotsi-Tanska-Ruotsi-reissultani!