Miksi oon näin arka säikkypylly?

Vaihdoin lennosta englantiin, kun erään viinintäyteisen sosiaalisen illan jälkeen englanti oli tarttunut kielenkantoihin sarjakuvia tehdessäni.

Alkuajat täällä Englannissa olivat mulle tosi vaikeat. Vaikka mulla oli asuntolassa tuttuja, ei meidän kemiat kohdanneet niin täysillä, että oltaisiin ystävystytty. Koulua on vain parina päivänä viikossa ja silloinkin me tehdään vaan itsekseen hommia eikä varsinaista opetusta ole. Valvoin monet yöt kun tietyt asiat painoi mieltä, ja univajeista johtuen olin päivisin hermoraunio zombie ja ystävystyminen paikallisten kanssa siitä johtuen haastavaa. Aloin jossain vaiheessa miettiä, oliko tänne tulo virhe. Eräänä aamuna kuitenkin heräsin, ja kaikki loksahti jotenkin paikoilleen ja kotiutuminen alkoi.

Miten kauas pitää mennä että voi itsensä kohdata. Miten kauas pitää karata että voi taakseen katsoa. Vieraat kasvot ei tuomitse, mutta ne ei myöskään puhu. 

Kaikki päivät yksin kotona, olkoonkin vain ulkomailla, saa masentumaan. Mulla piti olla tosi kiireistä sosiaalisissa piireissä. Mulla piti olla hassua kämppiselämää. Luulin että mun kämppikset on tosi tylsiä mutta ei ne oo, ne kai vaan hengailee keskenään. Miten voi sanoa kiinaksi että tykkäättekö tekin käydä keskiyöllä sadetakki päällä tupakalla autiolla pihalla seurana mukillinen maustamatonta keitettyä vettä kun tee on loppu? Mietittekö te koskaan että jos olisitteko kukkia, niin mitä kukkia olisitte ja kuka teidät saisi poimia?

synttärit oli ja meni

Tuli tuossa toissa viikonloppuna täytettyä vihdoinkin 18v. Pidin pikkusynttärit kotona, kerrankin vanhempien luvalla ja tulihan sitä sitten juhlittua aamuseitsemään asti. Viimeisenä kahtena viikonloppuna on tapahtunut liian paljon hauskoja asioita! Viime perjantaina olin Joose Keskitalon keikalla kesäteatterissa, lauantaina juopottelin hassussa porukassa kotona, sunnuntaina tein pakollisia 18v-juttuja, niinku kävin sivistyneesti yksillä, ostin röökiä, pelasin pelikonetta ja erosin kirkosta. Tänä perjantaina kävin baarissa kuuntelemassa punkkia ja pelasin myyräpeliä pöykkölässä. Lauantaina menin vegefiestan jatkoille ja sunnuntain sairastin kotona mutta sekin oli ihme kyllä kivaa, koska harvoin jaksan olla niin kauan kotona kerralla.

pistettiin Paulan kanssa meidän kämppä juhlakuntoon. idiksenä oli saada tila näyttään siltä että olisi joulu. oh, don't ask why :--D jani antoi mulle ihania kissatarroja lahjaksi, ja iskin ne heti mun iphoneen. haha kaikki ei arvosta mun puhelimen uutta ulkoasua mutta musta ne on aika sulosii sellaisella naiivilla ja ala-astemaisella tavalla ♥ Inari toi vielä discopallonkin

PMMP - Tytöt

Sur-rur - Ajoimme syksyä pakoon

tulkaa pihalle koittamaan senkin fiilisrosvot!

oho viime postauksesta on melkein kuukausi! Menin muka toivoon että kerkeäisin puskee kesäloman alkaessa enemmän materiaalia blogiin, mutta heikolta näyttää. Niin myös blogin viimeaikainen päivitystilanne ja mun jaksaminen. Viimiset kaksi päivää oon puskenut duunia noin 14 tuntia päivässä ja voin kertoa että olen törkeän väsynyt. Muutenkin tuntuu että oon umpikujassa kirjoituksiin luvun ja ihmissuhdekoukeroiden kanssa mut hei älkää kuunnelko mua, tää on vain väsyneen opiskelijan retaleen puoli yhden (yöllä) angstivirsi.
Mut joo viime viikonloppu oli aika krmhmm mielenkiintoinen. Olin sukujuhlilla käymässä kiusallisia kohteliaisuuskeskusteluja kaukaisten perhetuttujen kanssa, joiden kanssa käymäni 10 eri keskustelua menivät kaikki kuta kuinkin näin:
k.pt (kaukainen perhetuttu): no mutta hei saara! oletpa sinä kasvanut, näin sinut viimeksi kun olin noin (lisää tähän ikä)! Milläs luokalla sinä olet?
s (minä): khrmhmh no heeei. Juu onhan tästä aikaa khmhmmr , lukion toisen vuosikurssin pääsin juuri läpi, syksyllä sitä pitäisi  olla muka abiturientti .
kpt: no mutta sehän on k i v a ! mutta onkos sinulla saara kesätöitä?
s: no joo, olen parissa lehdessä avustajana. mutta en nyt mitään kunnon 8-16 duunia saanut.
kpt: no mutta sehän on k i v a ! tosi mielenkiintoista joo! no saara mikäs sinusta tulee isona?
s: vähän tuo graafisen suunnittelijan ura kiinnostaisi. Tai mistä sitä koskaan tietää jos vaikka taiteilijaksi rupeaisi.

 ensi kerralla kun menen vastaavanlaisiin juhliin, varaan noita mun vastauksia valmiiksi paperille tulostettuna, voin tyrkätä siskonkummitädinveljenenoille paperit kouraan ja näin vältimme vaikean, kiusallisen keskustelun jossa puheenaiheet loppuvat aina kesken.


** TO BE CONTINUED**