Viikkoja jatkunut äänetön ja äänekäs kommunikaatiovaje loppui yhteiseen päätökseen sanoa hyvästi. Ei tunnu hyvältä eikä pahalta, paitsi välillä tuntuu tosi pahalta. Parempi kuitenkin näin.
tänään mietin:
♦ miten monta aivosolua kuolee kuvataidekoulun pimiön kemikaaleja haistellessa viikoittain (vahingossa tietenkin!)?
♦ onko oikeiden valintojen tekeminen edes mahdollista?
♦ mikä huonoissa ja niin naiveissa high school-sarjoissa koukuttaa. tai siis miksi ihmeessä katson niitä?
♦ kuinka kauan kestää ennen kuin ihminen voi täydellisesti lakata sosiaalisesti olemasta?