Lähtöpäivä, aka seikkailun alku

Vaihtoonlähtö ja byrokratiatuskailua

Lähdin helmikuun alussa vaihtoon Englantiin, Birminghamiin. Hakemukset täytin jo edellisen vuoden keväänä ja paikka varmistui alkutalvesta. Valmistelu ja paperisota oli mm. aivan hirveää ja välillä halusin vain rullata itseni väkkäräksi ja kieriä sängyn alle viettämään taas yhden lukukauden kamalassa suomen kevätilmastossa. Kuitenkin jotenkin sain asiat järjestettyä, ja lähdin kuin lähdinkin vaihtoon.

JYTÄKESÄ-16 seikkailut tiivistetttynä

Heinäkuu (en osaa postata reaaliajassa)

Heinäkuu oli levoton, mutta ihana kuukausi. Kahden viikon Ruotsi-Tanska-Ruotsi-Suomi- autoreissun jälkeen mieleni oli avartunut, kamerani muistikortti täynnä, niin myös piirustusvihkoni. Pelkäsin etukäteen miten niin pitkä perhereissu sujuisi, mutta olin turhaa huolissani! En olisi koskaan uskonut, miten kiehtovaa olisi nähdä Ruotsi ja Tanska päästä päähän. Kävimme viikon olemassa kummitätini merenranta-asunnolla ja yhden yön Tukholmassa. Kööpenhaminassa ja Tukholmassa lievää yleistä sekaisuutta aiheutti AC/DC:n kiertue, joka parina päivänä osui kanssamme samaan kaupunkiin. Kööpenhaminassa lähijunamatkamme koki fanaattisen esteen, kun 100 AC/DC-fania tunki samaan junaan kanssamme. Vaunut olivat NIIN täynnä kaljaa juovia ihmisiä, että ovet menivät rikki. Tietenkään meille ei riittänyt paikkoja, kuten ei monelle muullekaan, joten jouduimme seisomaan käytävällä (koko pitkän Köpispäivän päätteeksi, jes). Vian korjaamisessa meni tunti. Heti kun ovi saatiin korjattua ja kerkesimme liikkua n. 5 metriä, joku järjen jättiläinen päätti painaa hätäjarrua. Sitten kaikki komennettiin ulos junasta ja oli pakko etsiä toinen kyyti Kattegatiin. Mulla oli tästäkin illasta sarjakuvastrippi, mutta sitä ei jostai syystä tullut skannattua.

Niin ja nykyään asun tosiaan Oulussa, päästyäni tänne kouluun. Vaikka aluksi tuntuikin vähän vaikealta sopeutua lähiöelämään ja uuteen kotikaupunkiin, olen päässyt muutosvaiheen ohi jo, onhan kaupunki ennestään jo kovin tuttu.

On hullua, kuinka hitaasti ja liianki nopeasti elokuu meni. Onneksi kerkesin käydä vielä mökkeilemässä, perheen luona ja olla vain yksinäni ennen kuin loma loppui. Nyt olen valmis aktiiviseen arkielämään näin 4kk kesäloman jälkeen.

Lumekeikkailua ja erinomaisen hauskoja (ja vähemmän hauskoja) tapahtumien kulkuja

Kävin toissa viikonloppuna Iniksen kanssa Suomineidon alapäässä (read as helsingissä) pyörähtämässä. Meidän oli tarkoitus mennä katselemaan Placebon keikkaa. Oikeasti mulla ei olisi ollut saumaa lähteä reissuun, seuraavana maanantaina oli ranskan kirjoitukset joten eipäs tullut opiskeltua. Mutta eipäs sen puoleen päästy Placeboakaan katselemaan, se peruttiin puolisen tuntia ennen shown alkua. Aluksi vähän harmitti, mutta haettiin Viinarin kanssa kaupasta vähän mietoa keskiolutta ja kehiteltiin illan plääniksi Circuksessa järjestetyt Rottafestit. Pääsylippu ja narikka olivat kalliit, kalja kallista ja pahaa (puhumattakaan siitä ,miten kauan sitä joutui jonottamaan!) mutta Notkean Rotan superenerginen keikka ja pari SMC hoodratsien vetämää viisua pelasti koko illan! SINÄ OLET KAKKAPYLLY ostin mahdollisesti maailman hienoimman kangaskassin levykauppa äxästä. Mun paskan huumorintajun tuntien ei ole yllätys, että olen halunnut tuota kyseistä asustetta jo melko kauan. Tän ja yhden UFFilta sikakalliilla lunastetun samettipaidan ja trasher-arskojen lisäksi mun materiahankinnat rajoittuivat täydellisen viininpunaisiin vakosamettihousuihin, jollaisia olen koittanut metsästää kissojen,koirien ja karttojen kanssa puolisen vuotta! fotogeneettinen tervakeuhkomatkatoverini Inari, jonka esteettinen röökaaminen vei reissun aikana suuren tilakapasiteetin muistikortiltani. Voin kertoa että kuumotti nähdä noin monta siivekästä olemassa olemassa noin pienessä tilassa noin nälkäisinä ja lihanhimoisina... e-en tosiaankaan kammoksu lintuja. En ainakaan puluja. En ainakaan myönnä.
Seuraavana päivänä kierreltiin vähän kylttyyrisiä köhteitä niinku Kiasmaa. Ajattelin pistää huomenna kuvamateriaalia Kiasman seikkailulta, koska muuten tää postaus olisi noin kilometrin mittainen enkä edes itse jaksaisi skrollata sitä läpi. Palasimme rolloon yöjunassa, ja koska menimme fiksuina tyttöinä ostamaan junaliput hyvissä ajoin eli noin 10 minuuttia ennen junan lähtöä, meidän oli pakko ostaa lemmikkivaunupaikat. Voin kertoa että siellä vaunussa ei pahemmin sinä yönä nukuttu. Asiaan saattoi vaikuttaa laatikollinen pieniä vihaisia perhoskoiria jotka räksyttivät lähes joka pysähdyspaikalla, ja se ettei lemmikkivaunun penkkejä saa ala-asentoon. Joka tapauksessa selvisimme suhteellisen elossa kotiin. Parin viikon päästä syyslomalla etelä kutsuu taas! huh-huh.