and the delights of his chemical smile

Välillä oikeasti mietin, että mitä mä teen tällä blogilla. Mitä kukaan tekee blogeilla.  Tuun kertoon teille mitään muun pieneen paskaiseen elämään kuuluu. Otan kuvia mun überhienosta uskomattomankatuuskottavastasekäaikaansaedellä olevasta tyylistä ja teen postauksia miten kalliita kosmetiikkamönjiä oon ostanut.  Koitan saada itseäni mahdollisimman paljon esille. Haluan kertoa ihmisille olemassa olostani. Että mulla oikeasti on tarkoitus tällä vitun paskapallolla.  KETÄ KIINNOSTAA
 
Ajattelin tässä, että voisin lopettaa tämmöisen paskamuotiego-bloggaamisen. Että tästä tulisi vain valokuvablogi, koska faktahan on se, että vihaan olla kuvattavana. Jotkut ovat syntyneet malleiksi. NOH mä en oo.
Jotenkin nyt on tullut semmoiset fiilikset, että mulla ei oo mitään tarvetta tuoda itseäni esille. Ei mun tarvi mainostaa kellekään mun pukeutumistyyliä tai elämäntapoja tai ajatusmaailmaa. Tai en helvetti tiedä.

Mitä te, arvon lukijat  toivoisitte tältä blogilta? Comments please 

ASK ME

(Check out my boyfriend's super awesome satanic 3D-glasses)

Ask me anything http://formspring.me/weekdayillusion

USE YOUR ILLUSION

My selfmade lipstick-necklace, I love it sooo much

I feel like I'm disappearing, getting smaller every day. When I'm looking in your eyes I'm bigger every way.
She said " You're never going anywhere".
Sonic youth- Tunic (song for Karen)


Noi lyriikat jotenkin kuvaa mun fiiliksiä just nyt niin hyvin. Tavallaan. Ainakin vielä hetken aikaa, koska mun mieliala on vetänyt törkeää moodswingiä tässä jo yli kuukauden ajan enkä tiedä miten päin tässä pitäisi olla.

Jonain hetkenä saatan leijun ihan pää pilvissä onneni kukkuloilla ja katsoa maailmaa vaaleanpunaisten John lennon-lasien läpi ja voisin tyyliin viskoa vastaantulijoiden päälle ruusun terälehtiä on niin hyvät fibat. Sitte ba-dam tasan viisi sekuntia myöhemmin mulla ole mitään tunteita ketään kohtaan ja haluisin vaan maalata yksin omassa huoneessani enkä nähdä ketään enää ikinä koskaan milloinkaan. Vaikka ei_edes_olisi_mitään_hyvää_syytä.  Että osaan olla rasittava..

..

UNDER THE MEDITERRANIAN SUN PART 2.

Lisää kuvamatskua Ranskanreissulta tulvii! Ajattelin ottaa kuvia vaatteista ja kengistä joita ostin Ranskasta, mutta oikeastaan en jaksa : D Lähes kaikki vaatteet, jota mulla näkyy näissä kuvissa (including ihana olkihattuni ) on  tosiaan ostettu tuolta. 

Jotenkin mulla on ollut pienoinen stressi päällä viime aikoina. Tuntuu että pitäisi joka paikkaan venyä ja tehdä lehtijuttuja, lorvia rannalla, tehdä kotitöitä ja maalata. Missä välissä mulla on muka aikaa matkustaa? Viime yönä sain valtavan inspiraatiotulvan, ja oli pakko nousta sängystä ja mennä piirtelemään pari luonnosta. Tein myös vahaväriliiduilla siis juuri niillä ällötyskynillä joilla piirrettiin aina ala-asteen kuviksen tunneilla kuvan Jeesuksesta. Ei hajuakaan mikä tämä kummallinen inspiraatio oli, mutta anyways oon ihan tyytyväinen lopputulokseen. Hallelujah!

En tiedä olenko ainoa (musta tuntuu että en), joka on oikeasti traumatisoitunut ala-asteen kuviksentunneista. Olen aina tykännyt piirtää ja maalata ja on taide veressä etc muuta paskaa, mutta mulle syntyi peruskoulun aikana vesivärejä ja vahaväriliituja kohtaan lähes 9 vuoden vihasuhde!  Ai miksikö? No ehkäpä siksi, että meillä ei ollut pätevää opettajaa joka olisi osannut käyttää muitakin piirustusvälineitä kun vesivärejä ja vahaliituja joten teimme kaikki kuviksentyömme niillä. Ja se oli aivan helvetin tylsää. Syy siihen, miksi koko ala-aste kulutettiin piirtelemällä liiduilla, voi olla myös se että se on melko halpaa huvia ja niiden käyttäminen ei  vaadi lähes minkäänlaisen tekniikan osaamista, tai vuosien kokemusta. 

Nykyisin rakastan vesiväreillä maalaamista, ehkä syynä on se, että yläasteen kuviksen tunneilla ei enää käytetty pahemmin vesivärejä jolloin siitä tuli vapaaehtoisempaa hommaa. Pullovärejä taas tuli käytettyä sitäkin enemmän, ja totta kai minulla on nyt sellainen vaihe elämässäni, että vihaan pullovärejä! 

Tutustuin kuvataidekoulussani vuosia sitten öljyvärimaalaamiseen ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Teen vuosittain 1-3 maalausta ja joitakin on ollut näyttelyssäkin. Siinä on sitä jotain, kun tekee maalauksen ohuen paperin sijasta paksulle canvaspohjalle täyteläisillä öljymaaleilla. Ainoa huono puoli noissa maaleissa on se, että ne haisee tosi vahvalle, joten sisällä pienessä asunnossa maalaaminen voi olla aika keljua. 

Nyt pitää mennä nukkumaan,että jaksan  herätä aamulla

XOXO

UNDER THE MEDITERRANIAN SUN PART 1.

Olin  pari viikkoa sitten Ranskassa käymässä, tarkemmin sanottuna Nizzassa.

Siellä oli tosi ihanaa! Oli niin paljon lämpimämpää Suomessa, uskalsin käydä jopa meressä uimassa. Kiertelin kaiket päivät yksin kaupungilla valokuvaten, shopaillen ja kirjoittaen runoja. Menin joka päivä pieneen kahvilaan juomaan café au lait:n ja seurasin ihmisvirtaa kaduilla. Jotenkin oli niin helvetin vapauttava tunne, kun tiesin että minä en tunne ketään ja kukaan ei tunne minua täällä! Enkä myöskään todennäköisesti tapaisi ketään vastaantulevaa ihmistä enää koskaan. Ei tarvinut miettiä, että millaisen kuvan itsestäni annan, ja näytänkö nololta turistilta kamera kaulassa ja suu ympyränä katsellessani vanhan kaupungin kauniita rakennuksia. Vaikka mulla on melko hyvä itsetunto, niin kuitenkin mietin aina aivan liikaa, että mitä muut minusta ajattelevat. Se on surullista.

Netti ei ole toiminut viime aikoina kauhean kehuttavasti kun mulle ostettiin joku "sairaan hyvä ja nopea" nettitikku joka selvästi vihaa mua. Tässä syy, miksi viime postauksesta on almost kuukausi. Kesälomakin alkoi muka eilen... Ei tunnu hirveästi miltään. Oon ollut tällä viikolla ja kahdesti juhlimassa, niin tänään en jaksanut tehdä kauheasti mitään , johtuen siitä ostin eilen Lostin 5 tuotantokauden Anttilasta, oon tuijottanut sitä koko illan. Ja on muutenkin ollut niin huono ja arvaamaton sää koko päivän joten ulkonakaan ei olisi voinut olla. 

PS. oli vähän ongelmia bloggerin kanssa, en saanut laitettua läheskään kaikkia parhaita reissukuviani tänne, joten varmaan huomenna koitan laittaa lisää.! :---)