Je n'ai pas l'âge d'être sage

Viime viikonloppu ja tämä viikko ovat menneet suloisessa sumussa. Viikonlopun aloitin jo maanantaina.

Käytin muutaman päivän asioiden unohtamiseen, muistamiseen ja arkistoimiseen. Nyt asiat ovat toistaiseksi järjestyksessä.. Löysin lipastonlaatikosta 12 muistikirjaa, joihin kirjoittelin ja piirtelin ala-asteikäisenä. Oli mielenkiintoista tutustua uudestaan nuoreen minääni, ehkä jopa opin jotain uutta itsestäni. Sain myös vihdoinkin siivottua huoneeni, ja nyt se on asuttavan näköinen. Pistän siitä ehkä huomenna kuvia.
Sen lisäksi olen juhlistellut pikkujouluja, pelannut hassuja seurapelejä, katsonut monta hyvää elokuvaa, herkutellut vähän liikaa ja kuunnellut hiljaisuuden rikkovaa pakkasen pauketta ja koittanut bongata revontulia. Niitä en nähnyt, mutta näin kauniin ruosteenpunaisen kuun. Nyt tiedä mitä Pelle Miljoona tarkoitti, kun lauloi "Kuu on kuulemma ruosteenpunainen, ja niin surullinen. Mä en usko mitään ennen kuin nään omilla silmilläin" 

Otin nämä kuvat köyhän miehen makro-tekniikalla, eli pistin kaksi objektiiviä peräkkäin ja eikun räiskimään. Tuli ihan jännä lopputulos, tässä on nyt vain pieni pintaraapaisu siitä kuvamäärästä, minkä innostuin läiskimään.

Päivän inspiraatiolähteet: Frida Kahlo, tekokukat, sisäelinkuvat (kuten kuvataidekouluni opettaja kauniisti kutsuu niitä tietynlaisia makrokuvia), ranskalainen coldwave ja elokuvien femme fatalet.
Kirjoitan tätä postausta ystäväni lahjoittama upea kirpputorilöyty, musta tekoturkispörrötakki päälläni. Tämä päällä tunnen itseni pikkuriikkisen kohtalokkaaksi ja ihkaoikeaksi naishenkilöksi, EIKÄ MUUTEN PALELE ENÄÄ IKINÄ. Hykertelen pienesti mielessäni, kun mietin kenelle tämä aarre joskus aikanaan on kuulunut.
Ruth - Polaroid Roman Photo

Kuulin tämän biisin toissayönä ja se jätti lähtemättömän vaikutuksen. Halusin tietää, mitä kappaleessa lauletaan, käänsin lyriikat suomeksi ja sen jälkeen tykästyin siihen vieläkin enemmän. Älkää syyttäkö mua, jos joissakin lauseissa on pieniä käännösvirheitä, olen huono ranskassa, vaikka käytinkin sanakirjaa apuna.

polaroid kuvaromaani, rakastetut tunteelliset salamat.
humanoidi, tuntematon.
mahdotonta rakkautta ja melodraamaa.

vaikuttava filmi, lohduton pieni kupla
minä en ole tarpeeksi vanha ollakseni viisas
kuin kuva , vahinko , vahinko vahinko.

Sinä tiedät että olen niin herkkä,
valossa ja saavuttamattomissa.
zoomin edessä vaaleanpunainen suodatin
jos haluat, jos haluat että minä poseeraan

kolme pientä kierrosta verkkokalvoissa
unettomaan intiimiin yöhön
mutta se olet sinä, joka asettelee sanat kupliin, unissakävelijä.