Thursday, 29 November 2012
onko totuuden löytämisen hintana itsensä kadottaminen?
tämmöstä hassua minuuskriisimössöä väänsin tuossa kuukausi sitten yhden kouluviikon ajan. Voin rehellisesti kertoa, että vihaan ensimmäistä kahta ruutua mutta ei niitä voinut poiskaan jättää.
Sitten vielä loppuun upea biisi upealta Nick Cave & The Bad Seedsiltä (joilta tulee muuten uusi levy helmikuussa, jos et ole kuullut). Oon luukuttanut tätä bändiä koko viikon, varsinkin Abattoir Bluesia, Kicking Against the Pricksia sekä Murder Balladsia.
Tunnisteet:
ikuinen identiteettikriisi,
piirustelua,
sarjakuva,
taide,
tussailu
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
tää on niin pysäyttävän oloinen ajatusketju upeasti kuvitettuna ja toteutettuna että voisin aplodeerata. oot niin fiksu. oot niin älykäs. oot niin törkeen mahtava ihminen.
ReplyDeletepakko antaa tämmönen vuodatuskehu kun ei olla nähty aivan liian pitkään aikaan!
Kiitos kovasti Paula! Et tiedäkään, miten paljon mulle merkitsee kun juuri sinä, rakas ystäväni sanot noin.
DeleteVau!
ReplyDelete:--)) hih
Deleteihania pohdintoja ja aiettäettä mahtava tuo sinun kuvitustyyli! ihailen satakertaisesti :)
ReplyDeleteVoi kiitos ihana Hilja! Tämä kommentti sasadut kyllä hymyilemään vielä pitkän aikaa. Sullakin on niin ihana piirustustyyli, ja ois hauska nähdä sitä sun blogissa enemmänkin. T. Fani :)
DeleteSaa mut hymyilemään*
Deleteaivan ihana ja jotenki niin saa tän lukemaan loppuun vaikken sarjakuva juttuij aina jaksa : o tää on hyvä oikeasti!
ReplyDeletevoi kiitos ihana Lada! ehkä uskallan vielä joskus postata lissääki tämmöstä, jos tää nyt on melko luettavaa matskua. : ))
Deleteoot kyl paras ja viisain. ainoo asia mikä ei muutu on se et kaikki muuttuu!
ReplyDeleteKiitos upea Maukku! Totta turiset, kuten herra Heikki Kuulakin aikanaan asian ilmaisi "Ainoa mikä on ja pysyy on muutos".
Delete