mutta se olet sinä, joka asettelee sanat kupliin, unissakävelijä.

Jos voisin paremmin muistaa mitään viime viikoista, jos muistaisin illalla mitä olen tehnyt päivällä ja ketä ihmisiä meidän talossa  ramppaa. Sen muistan, että olen ottanut haamukuvia, maistanut ensimmästä kertaa absinttia (VIRHE), lukenut liikaa hienoja, hauskoja, karuja suomalaisia sarjakuvia (jyrki nissinen ja aapo rapi: jos luette tämän, haluaisin vain kertoa että rakastan teitä.), selvisin sukulaisten vierailusta ja olin eilen autoajelulla ruumiiksi meikattuna, eli  voisi kai todeta että hyvin pyyhkii ja vissiin hyvä pössis.

Kevät on ollut jostain syystä raskaampi kuin moneen vuoteen, yleensä lumien sulamista seuraava hyperbolinen hysteerinen onniräjähdys ja sydämen pakahdus on ollut kateissa. Toisaalta, hyvä niin. Säästyypähän tämä pieni viinanrasittama elimistö ylikuormitukselta. Ihmisten treffailu on vähän jäänyt, ja oma sänky houkuttelee liikaa joka hetki. Sori taas meni hallitsemattomaksi vinkumiseksi, mut kai sitä pitää vaan päästä välillä iniseen, että jaksaa olla taas ihmisiksi. Ei mitään, rokkenroll. Olen silti saanut olla ylpeä, että olen melkein joka aamu saanut noustua sängystä ylös, ja tänäänkin olin kaikilla oppitunneilla. Hooray!

Huomenna olisi taas se armaan perinteisesti humalahakuisen työväenjuhlan aatto , ja pitänee keksiä jotain hauskaa tekemistä! Oon niin hauskan porukan kanssa tehnyt alustavia suunnitelmia, että eiköhän tänäki vuonna ihan hyvät vappusäpinät irtoa.

Tai siis onhan tää jo myöhästä ku lumet suli ja kohta on kesä mut siis niin.

Tässä nyt kuitenkin ois tämmöinen mätkäisy minun kynästä.

Tänään on kai kaikki mahdollista kun oot vielä alle kakskytviis

Kauan odotetun näyttelyn avajaiset tuli ja meni. Koko avajaispäivä meni juostessa ja stressatessa ja miettiessä teosten sävellyksiä ja sointukulkuja. Oli ihan hieno kokemus ja näyttelyn jälkeiset kaljat maistuivat erityisen ansaituilta. Oli siellä näyttelyssä enemmänkin päättötyölaisten töitä esillä kuin vain minun, mutta sattumalta kaikki kuvat mitä sain käsiini oli otettu tuosta kuvakulmasta.

Mutta jooh, tuossa tuo minun päättötyö nyt on. Tuntuu niin tyhjältä, huojentuneelta ja hirmu iloiselta että toi homma on nyt paketissa. Voisin pistää parempaa kuvaa noista roiskaisuista joku päivä. Jännittää mitä kommenttia vieraskirjaan tulee noista teoksista, varsinkin Hitler-maalauksen osalta. Näin kuukausi ennen näyttelyä unta, että uusnatsit tuli puukottamaan mut näyttelyn avajaisiin. Johtui todennäköisesti siitä kuukausia sitten tapahtuneesta kirjajulkkaritilaisuudesta,jossa julkaistiin oikeistoliikkeestä kertova kirja, josta ilmeisesti suuttuneet skinarit tuli puukotteleen portsareita.

 Ai niin! Viime postauksesta on niin kauan aikaa, etten ole muistanut mainita että meidän taloudessa on nykyään kuusi (6) uutta asukkia. Koira pyöräytti muutamat pörröiset naperot maailmaan. Kuukausi on mennyt hirmu nopeaa ja ihana katsella kun noi kasvaa silmissä. Pistän ensi postaukseen kuvia niistä mölleröisistä!

ps. kuunnelkaa Olavi Uusivirtaa koska hän on paras ja kaunein. Ja Billie Holiday.