mutta se olet sinä, joka asettelee sanat kupliin, unissakävelijä.

Jos voisin paremmin muistaa mitään viime viikoista, jos muistaisin illalla mitä olen tehnyt päivällä ja ketä ihmisiä meidän talossa  ramppaa. Sen muistan, että olen ottanut haamukuvia, maistanut ensimmästä kertaa absinttia (VIRHE), lukenut liikaa hienoja, hauskoja, karuja suomalaisia sarjakuvia (jyrki nissinen ja aapo rapi: jos luette tämän, haluaisin vain kertoa että rakastan teitä.), selvisin sukulaisten vierailusta ja olin eilen autoajelulla ruumiiksi meikattuna, eli  voisi kai todeta että hyvin pyyhkii ja vissiin hyvä pössis.

Kevät on ollut jostain syystä raskaampi kuin moneen vuoteen, yleensä lumien sulamista seuraava hyperbolinen hysteerinen onniräjähdys ja sydämen pakahdus on ollut kateissa. Toisaalta, hyvä niin. Säästyypähän tämä pieni viinanrasittama elimistö ylikuormitukselta. Ihmisten treffailu on vähän jäänyt, ja oma sänky houkuttelee liikaa joka hetki. Sori taas meni hallitsemattomaksi vinkumiseksi, mut kai sitä pitää vaan päästä välillä iniseen, että jaksaa olla taas ihmisiksi. Ei mitään, rokkenroll. Olen silti saanut olla ylpeä, että olen melkein joka aamu saanut noustua sängystä ylös, ja tänäänkin olin kaikilla oppitunneilla. Hooray!

Huomenna olisi taas se armaan perinteisesti humalahakuisen työväenjuhlan aatto , ja pitänee keksiä jotain hauskaa tekemistä! Oon niin hauskan porukan kanssa tehnyt alustavia suunnitelmia, että eiköhän tänäki vuonna ihan hyvät vappusäpinät irtoa.