Se saa linnut laulamaan

Huomasin yksi päivä, että kun ylioppilaskirjoitukset loppuivat tältä syksyltä, mun elämästä on tullut noin viisi kertaa onnellisempaa. On aikaa istahtaa alas, maalata koko ilta jos siltä tuntuu. Kahvitella monta tuntia ystävien kanssa, joiden näkeminen on viime aikoina jäänyt vähemmälle. Tanssia aamun asti ja juoda ehkä pari drinkkiä liikaa. Tuntuu että arkena on enemmän aikaa myös siksi, ettei minun tarvitse enää katsoa televisiotakaan, koska lempisarjani 70's show ei tule enää tv:stä.

Tajusin myös päässeeni kokonaan yli menneisyydestäni. Kaikki paska mitä joskus on tapahtunut, on nyt totaalisesti käsitelty ja unohdettu. Mulla on sellainen olo kuin olisin uudestaansyntynyt ja aloittanut kaiken uudelleen puhtaalta pöydältä. Vaikka oikeasti mikään ei ole radikaalisti muuttunut. Paitsi ehkä jossain määrin sieluntila, seura ja vapaa-ajan määrä. Ehkä tää on sitä paljon puhuttua aikuistumista. Tai ehkä tää on sitä että olen pienesti ihastunut enkä jaksa ottaa stressiä enää yhtään mistään. Paitsi töistä joita  mun harteille onkasaantunut viime aikoina a i v a n liikaa.

Toissapäivänä meidän koulun abeilla oli 80-lukuteemapäivä! Meidän koristeluporukka oli tehnyt tuntikaupalla töitä että koulusta saatiin upean näköinen, ja oli se kyllä kaiken vaivan arvoista. Illemmalla lähdettiin Onnelaan jatkoille. Olisin skipannut sen baarin jatkot ilman muuta, mutta kun oli ilmainen sisäänpääsy ja narikka, ja juomat puoleen hintaan. Oli mielettömän hauskaa krebailla vähän erilaisessa seurassa vähän erilaisen musiikiin (kasariklassikoiden) tahtiin. Voisin pistää siitä jotain kuvia sitten ehkä ensi viikon puolella. Tykkäsin ku sai kerranki pukeutua oudosti ja käyttää mun ihanaa tekonahkavyölaukkua ilman että sai osakseen outoja katseita ku melkeen kaikki tiesi että on teemapäivä :--(

Mutta pidemmittä puheitta: tässä on kuvia kiasmasta.
 
Toissayönä heräsin keskellä yötä ja tajusin että elämä on syntymästä toipumista, nuoruudesta selviämistä ja kuolemaan valmistautumista. Aika raadollista.
Sitte vielä ote viikonlopun soundtrackista: (en tiedä voiko näitä kuunnella johtuen mun hienosta asettelusta mutta yrittäkää!)

Oli muuten upea fiilis, kun melkeen 100 abia tanssi thrilleriä koulun aulassa perjantaina koulussa, ja myöhemmin Onnelassa uudestaan.