Flunssa ei kaada rokkimiestä

Viimeyö oli ehkä elämäni top 5:ssa! Menin katsomaan Sydän,Sydäntä Tivoliin. Etkot olivat hauskat, ja vaikka jouduimmekin pari tuntia bändin soittoa aloittamaan, se oli tosiaankin sen arvoista. Keikka oli huikea, vaikka en lempibiisejäni kuullutkaan. Viimeisen biisin alussa basisti kysyi "kuka haluaa tulla lavalle? Olin fanityttöilemässä eturivissä, ja mut kiskottiin lavalle soittamaan bassoa. Se oli mieletöntä! Sitten lavalle tuli porukkaa tanssiin ja paukutteleen rumpuja ja yhtäkkiä kauan odotettu keikka olikin jo ohi.
    Jengi rupesi valumaan pois salista, ja kysäisin lavalla puuhastelevalta roudarilta, keneltä voisin pyytää lippurahojani takaisin, koska olin joutunut maksamaan, vaikka nimeni oli listalla. Tyyppi käski mun mennä bäkkärille ja kysyä basistilta. Siellä sitten hengailin bändin kanssa puolisen tuntia ja tyypit tarjos mulle juotavaa, ja pyyhkeen polvestani vuotavaa verta varten. Ihan törkeän chilliä porukkaa, sain jopa lippurahani takaisin. Sen lisäksi sain maalata bändin nimen takahuoneen seinään.

 Jälkimainingit: Tuli riehuttua ja hevattua niin antaumuksella että nyt en saa edes päätä kunnolla käännettyä. Polvet on haavoilla ja mustelmilla. Hukkasin lempikorvakoruni. Mun käsivarressa on jonkun ylimielisen lämppärihipsterkitaristinretkun nimmari, jonka pyysin vain ironisista syistä. Ei huono ilta, ihan hyvä ilta 6/5.
                  
                 
                 
                 Salainen etko ja jatkopaikka! SHHH