TOTUUS//ÄÄRI

Viikonloppu taas meni miten meni. Parin nopean syöksylaskun ja aika kivojen tapahtumien jälkeen keskiarvo ei laske pakkasen puolelle, joten ois voinut mennä huonomminkin eli oikeastaan aika jees! Nyt ku oikeasti alan miettiä asioita, mulla menee paremmin ku suurella osalla maailman ihmisistä. Joten miksi esim lyödä päätä seinään, kun voi esim pussaillakin.

                                              Tässä on muuten maailman paras biisi.

PIHALLA TAI KOTOSALLA, JATKUVASTI UHAN ALLA

Look behind. Go inside, quickly! Avoid stairs. 
Don't look at the mirror. Close the door. Look under the bed.

Pitää ottaa itseään niskasta kiinni. Uskaltaa mennä ulos päivänvalon jälkeen, hymyilläkin. Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua?

C'EST TOUT

OULU - ULEÅBORG

Toissaviikonloppu Oulussa oli hassunhauska.

KARKKIPÄIVÄ

Ettei tämä nyt mene miksikään rienaamiseksi, on sanottava että muuten tämän kyseisen kahvilan pullat ja sämpylit on hurjan herkullisia, edullisiakin! JA MAINOSTUSTA TÄTTÄRÄÄ, huomenna tänne ilmestyy pikku kertomus toissaviikonlopun Oulu-seikkailusta! Ole valmis tai älä. Lue tai älä. Ole kakkapylly tai älä!

  Translation to comic:
1. I BOUGHT SOME HOME MADE NOUGAT....  BIG MISTAKE 
 2. Om-nom. (like eating some sticky rocks. oh yes)--> *cracks* 
3. hmmmm. i can't really translate this :D
 4. "I'm stuck" FUCK THIS SHIIIT.

Luopumista ja toipumista

Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa sanoin, vietin toissa viikolla kamalinta syyslomaa ikinä. Syysloman lopussa, heti flunssasta suurinpiirtein toivuttuani, tippui kotiimme surupommi kun nuorempi koiramme jäi auton alle. En voi vieläkään käsittää, ettei kotiin tullessa vastaan kipitäkään enää kahta hurisevaa pystykorvaa, ja että meillä asuneesta kuuden pennun laumasta yksi on jo poistunut.

Vaikka tänä vuonna on tapahtunut paljon hyviä asioita, on myös tapahtunut surullisia asioita. Kai se vain on niin, että luonnon tasapainon täytyy säilyä.

Nuku rauhassa pikku Kaira.

Translation to comic: 
 1. I went back to Rovaniemi to spend my autumnsemester
2.Luckily I woke up in the morning with fever.
 3. I wraped myself to blanket and started to clean up and pack before I had to leave.
4.Quickly, have to get all my favourite clothes
5.Backpack full of activities "I'm goint to need all this shit, that's for sure"
6."Swoosh swooosh" says the trees of darks forests, when we go by.
7.I see the pups are waiting for me on the door.
8.Oh, If I only could have known then, it was going to be the very last time. RIP little Kaira.

olipa syysloma.

Olo pitäisi olla levännyt, mutta koin lomalla niin suuren menetyksen, että päinvastoin olo on kuin piesty. Tää sarjakuva julkaistiin Lapin Kansassa joskus juhannuksen aikaan.

Oli synkkä ja myrskyinen yö

Tulin sunnuntaina 12 tunnin työkeikalta ja vaikka olin rättipoikki ja pyörätuolikunnossa, oli pakko lähteä ulos sateen pieksettäväksi, koska ulkona oli niin maaginen ilma. Olen jo vuosia pitänyt hurjasti yökuvauksesta, varsinkin kaupungissa sateen jälkeen, kun vesilätäköt luovat valomaalauksia asfalttiin. Oli kuinka tekotaiteellista tahansa, se on minun sielunmaisemani.

After rough day at work,  when I arrived home at night, I had to go out for a photo shoot. I've always loved rainy nights of autumn, when lights on wet streets makes city looking magical. You can call it clichée, but it's my favourite urban scenery.

#vaintorniojutut

Huh pitkästä aikaa postausta. Mulla on ollut kauan tekeillä sarjakuvamuotoinen juttu mun heinäkuun reissusta Nepaliin, mutta se on vieläkin kesken. Nyt koulujen alettua olen kyllä piristynyt hulluna tekemään kaikkea, siivoilen kämppääni, aloitin ompeluprojektin ja maalatakin huvittaisi. Plus töitä riittää ja sain tämänkin pikapostauksen tehtyä tänään koulun jälkeen. En hallitse vielä piirtöpöytää, joten nämä ovat hieman kömpelöitä näin aluksi.

 Mutta Tornio. Täällä siis asun, maailman söpöimmässä ja kummallisimman muotoisessa, oudosti sisustetussa yksiössä. Koska olen melkein aina asunut lähellä jokea, on ihanaa että uusi kotinikin on 100m päässä joenrannasta. Vieressä on vilkas tie, ja talomme parkki on usein täynnä subbareidenhuudattajia, mutta jotenkin viihdyn täällä.

 Kuitenkin Torniossa on joitakin vähän absurdeja puolia:
1. Ruotsin rajat ovat tosi TOSI avoimet. yksi ilta olin lenkillä, ja eksyin huomaamattani jotain epämääräistä tietä pitkin Ruotsiin. En huomannut sitä kuin vasta tarkasteltuani tienviittojen erilaista fonttia, ei tullut vastaan mitään kylttiä joka sanoisi että "tervetuloa Ruotsiin". Ja jos menen käymään Ruotsin puolella ihan tiedostaenkin, puhelin saattaa jumittua telian verkkoon koko päiväksi. Saattaa tulla tulevaisuudessa kalliita puhelinlaskuja.
2. Torniossa ei ole tietääkseni yhtään parkkimittaria?!?!?
3.Umpparissa saa joka keskiviikko koko illan ja pe-la 12 asti kaljan eurolla.
4.Nuoret ihan oikeasti ajaa viikonloppuisin keskustaa ympäri ja juo kaljaa. VAIKKA ON TÄÄLLÄ BAAREJAKIN. Just ne, joiden ohi ne ajaa niillä tärisevillä toyotoillaan. Olen varma, että parvekkeeltani meinasi tippua räystäs juuri noiden jumputtajien takia t. kukkahattunaapurikyttä 20v. Kävin liimaamassa iltamyöhällä meidän rappuun varoituslapun sen räystään takia.
5.Miksi täällä on niin paljon kauniita ihmisiä. kysynpähän vain. niinku täysin objektiivisesti.
6. Täällä on yks naurettavan hyvä kirppari, mutta se tuli kaupungin ainoan videovuokraamon paikalle. Eli nyt pitää tyytyä vain netflixiin.

TO BE CONTINUED----->

kiitollisia, mutta keskeneräisiä. väsyneitä, mutta onnellisia

Viime viikolla mietin:

Velvollisuudet ovat tältä kesältä ohitse, paitsi oikeastaan on vielä työt ja matkavalmistelut ja lääkärikäynnit.  Viime viikon tein lähes kellon ympäri töitä ja perjantaina kävin lähellä burn outia. Silloin on otettava päivä vapaaksi kun jalat eivät jaksa enää pyöräillä töihin. Olen saanut yhden pettymyksen isossa valkoisessa kirjekuoressa ja kauhulla odotan että niitä tulee lisää. Kuitenkin toivon koko sydämestäni, että kirjeet tuovatkin toivoa ja kutsun muuttaa uuteen kaupunkiin.

Vaikka olen ollut väsynyt ja äreä ja hukassa viime viikot palauttuani takaisin Rovaniemelle, juhannusviikonloppu oli mahtava. Muistin taas mistä tässä kaikessa on kyse ja sain synkronoitua itseni takaisin samaan taimiin kuin rolloboogie.

Onneksi ympärilläni on ihania ihmisiä. 

Tällä viikolla mietin:

Olin viime viikonlopun Hailuodossa. Meinasin jättää sen tänä vuonna väliin, koska sää oli sikakylmä eikä oikein ollut voimia. Lähdin kuitenkin kahdeksan ystäväni kanssa matkaan ja se kannatti, koska meri-ilma, hassut seikkailut hassujen ihmisten kanssa ja mahtava musiikki tekivät taas ihmeitään. Rovaniemelle palattuani ja Olavi Uusivirta- darrasta selvittyäni (se on pitkä tarina) koittikin aika kiireinen viikko. Mutta ei se haittaa, koska: tiistaina löysin kivan paksun kirjeen postilaatikosta. Se sanoi, että Lapin AMK:n Tornion osasto haluaa minut kuvataidelinjalle opiskelijaksi! Sillä sekunnilla alkoi kiivas asunnonetsintä (ei oo muuten helppoa Torniossa, kuulen ma), joka mahdollisesti jatkuu vieläkin. Toivottavasti ei kauaa, sillä kävin tänään päiväreissun rajalla ja pääsin unelmieni asunnon esittelyyn. Sinne oli ainakin kymmenen hakijaa, mutta vaikuttaa, että olen aika vahvoilla kämpän saamisessa.

Sen lisäksi, että olen joutunut säätämään tällä viikolla hulluna koulupaikka/asunto/torniomitävainbullshittiä ja ravaamaan terveyskeskuksessa, minun on pitänyt valmistella itseäni nousemaan sunnuntaina lentokoneeseen, joka vie minut Helsinkiin, josta löydän lentokoneen joka vielä minut Istanbuliin, josta taas löydän lentokoneen joka vie minut Nepaliin. Sen lisäksi (koska stressissä möyriminen ja kiireessä juoksentelu on teeskentelyä ilman verotoimistossa kikkailua) vanhaa kunnon verokortti-hukassa-tai-oho-pitää-hommata-muuten-vain-uus-ku-teen-liikaa-töitä -möhlintää kanssa, paperisodan aloittamista kelan kanssa ja töihommia. En saa kauheasti siellä Katmandussakaan huilata koska teen reissusta repparia (HOX HUOM ÖHÖM MAINOS: lue se lapparista 22.8!) Tän kaiken tohinan lisäksi muruseni on ollut meillä kylässä koko viikon, ja tietenkin halusin hänenkin kanssaan viettää aikaa.

Pääni on pullollaan muistilistaa ja deadlineja ja ranskalaisia viivoja ja puhelinaikoja ja lento-onnettomuuksia ja trooppisia tauteja ja mutta...

Onneksi ympärilläni on ihania ihmisiä.

 

tässä vielä Oulun söpöin graffiti 

DIGIDIGI

Jänniä aikoja. Jänniä juttuja. Onse jännää.

Sain tänään kuulla huonoja uutisia isomummostani, jonka mukaan minut on nimetty. Hän on jo yli 95-vuotias. Aloin kuvitella itseäni 95-vuotiaana vuonna 2089, vanhan kehon rappeutuessa hitaasti, mutta varmasti. Ahdistavaa, mutta se on kaikilla edessä. Ehkä lakkaan ajattelemasta asiaa, koska tänään ei ole aikaa ahdistukselle tai turhille ajatuksille, jotka syövät keskittymistä. Pitää pakata ja tehdä töitä, rakastaa aurinkoa ja kuumotella jo valmiiksi huomista 8h junamatkaa.

Ar(k)tista limboilua

Olin meidän koululla järjestetyllä mahtavalla digimaalauskurssilla. Tää oli eka viritelmä jonka tein, joten olkaa armollisia.

Huhpuh, valintakoerumba on alkanut. Olen pelkkää stressiä ja kramppia ja mutrua ja valuvaa hätäpissaa sukkahousuja pitkin. Tänään olin Oulun AMK:ssa visuaalisen suunnittelun kokeissa. Yllätyin, kun koe kesti vain kolme tuntia, jossa ajassa piti tehdä vain yksi piirustustehtävä. Jos hyvin käy, pääsen parin viikon päästä uudestaan piirtelemään valintakokeiden kakkosvaiheeseen. Sunnuntaina lähden matkaamaan kohti lihamukien luvattua maata, Lahtea. Ääk eek.


Olen muuten huomannut, että nykyään mulla on vähän taipumusta kikkailla sulkumerkeillä otsikoiden nimien kanssa. Niinkuin että siihen tulee tosi artsyä monimerkityksellisyyttä ja oivaltavaa sanaleikkiä. Mah(tava)a.

pää(s)iäinen

Olin vastikään kun pääsiäsistä juhlittiin, mummolassani kyläilemässä. En tiedä oliko se heidän kannaltaan kovin antoisaa, mutta onko siinä jotain vikaa kun haluan viettää lomani makaamalla aloillani luvan kanssa ja tuhlata jokaisen sekunnin minkä käsiini saan, viimeiseen päivään asti. Vaikka enhän minä oikeasti halua, mutta sitä minä silti teen. Vaikka viereisessä huoneessa olisi sukulaisia jotka nähdäkseni matkustin 100 km etelään, väsyn kimakkaan huutamiseen ja päivittelyyn ja niihin iänikuisiin lätkämatseihin ja riehuviin lapsiin ja kangistuneeseen vuorovaikutukseen.

Onko ihme, että väsyttää eikä jaksa mitään, kun koko ajan pitää kaikkea ja olla tavoitettavissa ja näkyä ja nähdä ja aistia liikaa kerralla.  Jotenkinhan sen harmonian pitää pysyä yllä, jostain se on pois.

Pyhäpäiviä inhoan ja rakastan. Joulu on ihana, pyhyys ja hyväntahtoisuus tunkee ovista ja ikkunoista sisään. Ei ketään vituta muutakuin ajaessa jouluaattoaamuna markettiin ostamaan viimeiset pakolliset jouluostokset. Sukulaisten ilmeet itsetehdyn lahjan avatessaan. Lasten odotus ja lanttulaatikko ja koirat hölmistyneinä lahjapaperikasoista, yrittävät varastaa pakettiruusukkeita.
 Pääsiäinen taas! En pidä lampaasta enkä mämmistä enkä pashasta.

vaikka reissussa olo on kivaa, en tykkää olla vieraana. on vaikea tuntea itsensä rennoksi toisen kotona missä ei saa edes syödä aamiaista alusvaatteissa.

-----------------------
Tänään olen kuitenkin reipas ja teen kaiken mitä minulta vaaditaan ja vielä enemmän. Soitan puheluita ja kirjoitan sähköposteja ja katso, kuinka minä maalaan ja opin käyttämään photoshopia! Kun valahdan väsyneenä yhdeltätoista illalla sänkyyni kaiken antaneena, hämmennyn jo valmiiksi sekavista unista, joita tulen taas näkemään. Aamulla kirjoitan ne muistin aikana ylös, eihän sitä koskaan tiedä mitä niillä voi vielä tehdä. Tai ainakin oppia jotain itsestään.

Tuttuni sanoo että yhteiskunnasta sairastuu, mutta ehkä huonommin menisi yksin. Kuka minusta pitäisi
huolen heikkona ja sairaana ellei äiti ja yhteiskunta? Koska omat ajatukset pystyvät satuttamaan pahiten.

PS. Tänään tuli postissa kivoja lappusia. Sain kutsun valintakokeeseen Lahden muotoiluinstituuttiin ja Ouluun medianomilinjalle! Hymyilyttää.

please please please, let me get what i want

odotan kesää ja kutsuja valintakokeisiin joita tulee tai sitten ei tule.

lahden muotoiluinstituutin grasun ennakkotehtävät: 

1. katastrofi-sarjakuva

2. kotini vuonna 2020

 3. ikaros- matkustin mainoslehtisen kansi

oon hyvilläni, miksen olisi

kotona Rovaniemellä ja tunturissa. aika montaa viikkoa sitten, mutta silti.

Elämä on yksinkertaista ja rutinoitunutta. tiedän, mitä teen joka arkipäivä tiettyyn aikaan. Varmaan siksi 

olen kokenut aika paljon déja vuita tänä keväänä. Vaikka eipä se minua oikeastaan häiritse,

 se häiritsee enemmän, että ne rutinoituneet päivät eivät ole kauhean aktiivisia.

Kansanopiston lukukausi loppuu 1,5 kuukauden päästä, enkä jotenkin vielä ole valmis sanomaan 

hyvästit Limingalle. Vastahan minä tänne tulin. Toukokuun lopussa saan heittää hyvästit sille

itsenäisyydelle, ja rauhalle, jonka sain. Aion hommata itselleni oman asunnon aikaisintaan syksyllä.

 Mutta missä kaupungissa, se ei ole vielä varmaa. Siihen asti pyörin porukoiden nurkissa, ja ravaan 

 pääsykokeissa ja näillä näkymin myös festareilla ja Nepalissa. Ei paha ollenkaan.